Arkea kuormittavien asioiden karsiminen

Monesti arjessamme saattaa olla sellaisia asioita, jotka kuormittavat meitä huomaamattamme. Niistä saattaa ajatella, ettei semmoset pikkujutut mitään kuormita. Kun asiaa kuitenkin katsoo toisella tavalla, sitä voikin huomata yllättäviä kuormittavia tekijöitä siinä omassa arjessa. Tämän jälkeen voi miettiä, onko asialle tehtävissä jotain?

Olen tietoisesti alkanut karsimaan omasta arjestani kuormittavia tekijöitä. Sellaisia tekijöitä, joihin voin itse konkreettisesti vaikuttaa ja jotka pystyy karsimaan (melkein) ilman huonoa omatuntoa. On ollut pakko laittaa oma jaksaminen etusijalle, jotta pystyn olemaan perheelleni ja työpaikallani se ihminen, joka ei romahtele.

Ylimääräinen tekeminen vapaa-ajalta pois

Liityin syksyllä 2016 oman kyläni MLL:n paikallisyhdistyksen hallitukseen. Se oli kivaa ja jännittävää, oli hienoa olla mukana vaikuttamassa. Minusta tuli perhekahvilavastaava ja vielä kevään 2017 olin yksi perhekahvilaohjaajista. Perhekahvilaohjaaminen jäi tietysti pois syksyllä 2017 mun palattua töihin. Olen kuitenkin ollut hallituksessa perhekahvilavastaava ja tämän vuotta myös tiedotusvastaava. Lisäksi olen päässyt osallistumaan lähes jokaiseen kokoukseen tässä kahden vuoden aikana.

Viime kesänä tuli kuitenkin tunne, etten saa enkä jaksa antaa itsestäni hallitukselle niin paljon kuin haluaisin. Omat velvollisuudet alkoivat tuntumaan taakkana, mielekkyys katosi. Mietin asiaa useamman viikon, kunnes ilmoitin hallitukselle, etten jatka riveissä vuodenvaihteen jälkeen. Tämän jälkeen tuli helpottunut olo.

Vaikka muut hallituslaiset sanoivat, että voi sitä mennä ja tehdä, olla mukana puolitehollakin, mutta en mie halua. Haluan olla oikeasti mukana, ilman että homma tuntuu pakkopullalta.

Nyt siis vuodenvaihteessa multa virallisesti jää nämä hallitushommat pois.

Liikunnan suorittaminen pois

Täytyy sanoa, että harmittaa, kun ei enää ole niin hyvässä kunnossa ja niin sanotusti ”tikissä” kuin mitä oli esimerkiksi vielä vuosi sitten. On kuitenkin ollut pakko tehdä valintoja. 

Minusta ei ole tällä hetkellä hölkkäämään joka viikkoa kymppiä ja siihen päälle muut hölkkäilyt, lenkkeilyt ja lihaskunnot. Nykyään käyn hädin tuskin edes pari kertaa viikossa kävelyllä + ohjattu kuntosalitunti kerran viikossa, hyötyliikuntaa tietenkään unohtamatta. 

On pitänyt hyväksyä, että tässä elämäntilanteessa minusta ei ole suorittamaan liikuntaa. Mulla ei ole minkäänlaisia tavoitteita. No yksi tavoite on. Se, etten mene täysin rapakuntoon. Onhan itsestään kuitenkin huolta pidettävä. Tällä hetkellä se tuntuu kropassa, ettei ole liikkunut niin aktiivisesti ja tekee istumatyötä.

Tähän liittyen olen myös (lähes) luopunut aktiivisuuskelloni eli Polar m600:n käytöstä päivittäin. Tällä hetkellä se on ranteessa kyllä, kun omasta, ihan perinteisestä kellosta loppui patteri. Yli kaksi kuukautta kuitenkin pidin Polaria ranteessa vain liikuntasuoritusten aikana. Ja tätä toimintatapaa aion todennäköisesti jatkaa, kunhan saan taas tavallisen kellon ranteeseeni.

Henkistä energiaa vievät asiat pois

Mahdollisimman vähän konflikteja ja draamaa. Mieluummin aimo harppaus takavasemmalle kuin rynnätä suoraan tulta ja taistelutannerta päin. Tämä pätee jo ihan someenkin eli jätän provoisoitumatta erilaisista keskusteluketjuista. Oikeastaan en jaksa pahemmin edes lukea mitään keskusteluketjuja, koska en vain jaksa sitä ihmisten riidanhaluisuutta ja vänkäämistä.

Itseasiassa en meinaa jaksaa ymmärtää ihmisiä, jotka hakemalla hakevat riitaa joka välissä. Taustallahan heillä tietenkin on se oma sisäinen paha olo, huono itsetunto, katkeruus, viha, kateus, oma riittämättömyys, ajatusten saaminen omasta paskasta elämästään toisaalle, mutta silti. Riidanhakuisuus vie valtavasti energiaa ja se on pois muusta elämästä.

Mun ei tarvitse perustella joka suuntaan, miksi teen tai perheeni tekee asioita jollain tietyllä tavalla. Harva ihminen enää  nykyään kunnolla vituttaa tai ärsyttää, mutta sitten kun vituttaa, ei siitä ihan äkkiä eroon pääse. Onneksi nämä ovat kuitenkin harvassa.

Perheeni vaatii minusta osansa, työnantajani vaatii minusta osansa. Muiden ihmisten vaatimuksia en halua enkä jaksa. Repeän toisaalle sen, mitä jaksan. Mitä enemmän muut ihmiset vaativat ja sen myötä äksyilevät, sitä enemmän totean hetkeksi soronoo, ädjöö ja moro, palataan asiaan, kun olet rauhoittunut ja draamailu loppunut.

Hyviä asioita lisää

Mun elämään on onneksi tullut paljon hyviä asioita lisää. Olen jollain tietyllä tapaa muuttunut entistä helpommin lähestyttäväksi ja tätä myötä erilaiset ihmiset uskaltavat lähestyä sekä ottaa kontaktia. Osan kanssa on pikkuhiljaa päästy syvempienkin juttujen tasolle, mutta paljon on kuitenkin tullut sellaisia uusia hyvän päivän tuttuja. Sellaisia, joita morjestaa kaupassa ja vaihtaa pari sanaa.

En tosin ihan helposti lähde enää syventämäänkään ihmissuhteita. Toisin kuin ennen, jolloin pälätin joka toiselle vastaantulijalle kaikki jutut. Noin niin kuin kärjistävänä esimerkkinä kerrottakoon. Luotin liian helposti ja annoin viedä kuin pässiä narussa, sietäen kaikenlaista kohtelua. Vasta näin jälkikäteen olen tajunnut monia juttuja ja ollut aika hölmö, suoraan sanottuna.

Töissä olen saanut uusia haasteita enkä ole enää ihan pelkästään taustalla, vaan mulla on tietyllä tapaa mahdollisuus vaikuttaa joihinkin asioihin. Tehtäväkenttäni on laaja ja paljon on tullut uutta opittavaa kuluneen vuoden aikana. Olen päässyt näyttämään osaamistani, vaikka olenkin todella epävarma uusien juttujen äärellä.

Olen tänä vuonna lukenut jo 2,5 kirjaa. Se on paljon se :D Näiden kirjojen myötä olen kuitenkin oppinut itsestäni sekä muista paljon uusia juttuja. Oppinut ymmärtämään enemmän itseäni ennen ja nyt. Ja sen, että oon paljon mieluummin tämä 32-vuotias Henna kuin 22-vuotias Henna.

Ei ole ollut helppo myöntää, mitkä asiat kuormittavat

Yllä luettelin asioita, joista ei ole ollut helppoa myöntää, että ne kuormittavat, saavat stressikäyrän pomppimaan. Liikunnan suhteen oli kova paikka myöntää itselleen, ettei nyt vain pysty eikä paukut riitä kaikkeen. Jostain on luovuttava tässä elämänvaiheessa. Tehtävä asioita rimaa laskien.

Olen kuitenkin tietyllä tapaa helpottunut, että olen uskaltanut tehdä tiettyjä ratkaisuja, vaikka ne tottakai ovat pelottaneet ensin. Sitä on saanut huomata, ettei ihminen menekään rikki, vaan elämä hieman helpottuu ja jää voimavaroja niihin asioihin, joihin oikeasti haluaa panostaa. Ei tarvitse koko ajan miettiä ja potea huonoa omatuntoa.

Toisinaan oman arjen erilaisten osa-alueiden tarkempi katselmointi kannattaa. Sieltä saattaa löytyä asioita, joita voi tarkastella hieman syvemmällä tasolla, että kuormittaako tuo ja tarvitseeko sitä välttämättä. Velvollisuudet ovat asia erikseen, mutta elämässämme on paljon sellaisia asioita, joihin voi ihan itse vaikuttaa.

 

Rakkaudella
Henna

 

1

4 kommenttia artikkeliin ”Arkea kuormittavien asioiden karsiminen


  1. Karsiminen on oman hyvinvoinnin kannalta tooodella tärkeää. Itselläni tuli vastaan tilanne, jossa minusta tuntui, että on valittava äitiyden ja työn väliltä. Tuntui, että työn takia en jaksanut olla hyvä äiti.

    Enpä tiedä, oliko työ sitten kuitenkaan kohdallani todellinen este hyvälle äitiydelle, mutta karsintani kohdistui kuitenkin siihen. Samalla sain enemmän omaa aikaa ja kappas – äitinä minusta tuli iloisempi ja pitkäpinnaisempi!

    Karsiminen toimi siis mullakin 🙂


    1. Kiitos Titta, kun kommentoit ♡

      Oot tehnyt ison ratkaisun, mitä ei varmaan ihan jokainen sitä miettivä uskaltaisi tehdä. Onneksi kuitenkin teit, kun sitä myötä elämänlaatu parani ♡


  2. Minä olen myös yrittänyt karsia kuormittavia asioita vähemmäksi, kun tuntuu, että on koko ajan niin uupunut :/ Monet ”pitäisi”-asiat silti istuvat tiukassa omassa mielessä, ja tuntee huonoa omatuntoa, jos yrittää jostain luopua 😀 Oman ajan ottaminen on edelleen haastavaa.


  3. Kiitos Minnea kommentistasi ♡ Tuo ”pitäisi” ja huono omatunto istuvat kyllä todella tiukassa. Se on jännä, miten ovatkin ohjelmoituja meihin. Vaikea päästä eroon.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *