”No älä nyt, mitä sie sitä murehit?” ”Anna olla, eteenpäin kuin mummo lumessa” ”No sehän oli vaan lemmikki, mitä sie itket?” ”Et sie voi olla masentunut, kun pystyt töissä käymään ja hymyilet” ”Mulle on käynyt samalla tavalla eikä tuntun missää” ”Miks sie nyt tommosesta ärsyynnyt?” Tunteiden vähättely. Tähän sortuu moni, myös allekirjoittanut on… Lue lisää Toisten ihmisten tunteiden vähättely – sorrutko sinäkin?
Nykyään hoetaan sitä, kuinka pitäisi saada olla oma itsensä, tunteita ei saisi padota ja omaa itseään olisi opeteltava kuuntelemaan enemmän. Mutta saako ne tunteet ihan oikeasti näkyä? Jokainen meistä reagoi asioihin eri tavalla. Siinä missä toinen pystyy tiukassakin tilanteessa olemaan, ainakin ulkoisesti, kuin viilipytty tai jääkalikka, reagoi toinen näkyvällä raivolla, vihalla tai surulla. Toinen käsittelee… Lue lisää Muutoksiin reagoiminen – saako reagoida tunteella?
Aina kaikki ei ole siltä, miltä näyttää. Sen hymyn, sen niin sanotusti vahvan ja iloisen ihmisen takana voi olla todella rikkinäinen sielu, jonka ajatusmaailma on suoraan sanottuna päin persettä. Tässä postauksessa tulen avaamaan teille ajatuksiani. Saatte hetkeksi kurkistaa pääni sisälle ja saatte pienen tuntuman siitä, mitä mieleni pyörittelee, vaikka ulospäin näyttäisi muuta. Tästä tulee sinänsä… Lue lisää Tervetuloa hetkeksi pääni sisälle
Kateus on ihmiselle melko normaali tunne. Tulee se pieni kateudenpisto rintaan, kun jollain toisella on jotain, mitä haluaisimme itsellemmekin. Johan tämä alkaa lapsuudesta: tottakai juuri se lelu, jolla kaveri leikkii, on kaikista paras ja se pitäisi saada itselleen, sillä punaisella sekunnilla. Harmitus on suuri, kun sitä lelua ei saakaan itselleen. Kasvaessamme aikuisiksi, meidän pitäisi jo… Lue lisää Kateudesta viHreä – en halua enkä aio olla
Vaikka ihminen olisi kova puhumaan, juttelemaan niitä näitä, kertomaan omasta elämästään hyvinkin avoimesti, voi kuitenkin omista tunteistaan kertominen olla todella vaikeaa. Siinä kohtaan saattaa mennä täysin lukkoon, kun pitäisi uskaltaa kertoa, miltä itsestä ihan oikeasti tuntuu. Olen itse sellainen suupaltti. Minun on suhteellisen helppo käydä vieraampienkin ihmisten kanssa tietyntasoista smalltalk-keskustelua ja minun on helppo tutustua… Lue lisää Tunteiden sanoittamisen vaikeus
”Miten sulla menee?” ”Ihan hyvin.” ”Okei, no sehän on kiva.” Mutta, meneekö ihan hyvin? Mitä jos sinne hymyn ja mahdollisen iloisuuden taakse kätkeytyy asioita, joita ei kaikille kerrota? Ei haluta kertoa? Ei uskalleta kertoa? Mitä jos hymyn taakse kätkeytyy väsymystä, huolta, murhetta ja huonoa omatuntoa? Mitä jos hymyn taakse kätkeytyy pikaisesti vessassa… Lue lisää Mitä hymyn taakse kätkeytyy?
Ei olla muutamaa edellistä Vain elämää -kautta katsottu, kun ei ole kiinnostanut, mutta tämän syksyn tuotantokautta halusimme alkaa seuraamaan siinä mukana olevien artistien takia. Täytyy myöntää, että tämä tuotantokausi meni suoraan tunteisiin ja syvälle. Kuinka monet kyyneleet olenkaan vuodattanut ja samalla antanut tietynlaisen henkisen muurin pikkuhiljaa murtua. Antanut sen oman sisimmän herkkyyden nousta taas pintaan.… Lue lisää Vain elämää – suoraan tunteisiin muureja murtaen
Mie olen yrittänyt ja tulen jatkossakin yrittämään kasvattaa meidän pojat niin, että tunteet saa ja pitää näyttää, vaikka joskus (usein) ottaakin päähän se kiukku ja itku milloin mistäkin syystä, mutta pyrin luomaan turvallisen ilmapiirin, jotta lapset tietävät olevansa rakastettuja kaikesta huolimatta. Oma sukupolveni on vielä osittain kasvatettu niin, että aina piti olla kiltti ja hiljaa,… Lue lisää ”Se itkee kuin iso vauva!”