Erityisherkän vanhemman hyvät puolet

Erityisherkkyydestä puhutaan ja kirjoitetaan nyt jonkun verran. On hienoa, miten tätä asiaa on alettu huomioimaan, koska erityisherkkyyden tunnistaminen itsessään, lapsissaan tai muissa läheisissä auttaa ymmärtämään kanssakulkijoitaan paremmin. 

Olen kirjoittanut omasta erityisherkkyydestäni sekä tällä hetkellä 6-vuotiaan esikoispoikamme erityisherkkyydestä. Meissä kahdessa nämä piirteet ihan selvästi on, toinen puoli perheestämme on vähemmän herkkiä :) Asian oivaltaminen on tuonut tietyllä tapaa helpotuksia, koska ymmärrän itseäni sekä poikaamme paremmin kuin vielä vuosi sitten. Ymmärrän myös paremmin sen, ettei kaikki todellakaan ole tunne-elämältään samanlaisia kuin me eikä meitä välttämättä ymmärretä.

Lukijan pyynnöstä perehdyn tässä postauksessa siihen, mitä hyviä asioita erityisherkkyys tuo vanhemmuuteen. Erityisherkästä vanhemmasta voi tuntua, että on vain niitä huonoja puolia, kuten metelin, jatkuvan saatavilla olemisen sekä oman, rauhallisen ajan puutteen sietämisen tuska. Sitä miettii, että miksi halusi perheen, kun ei kerran kestä sen tuomia (luonnollisia) ääniä ja vaatimuksia. 

Esimerkiksi siinä missä jollekin toiselle lasten keskinäinen nahistelu ei tunnu eikä kuulosta miltään, voi erityisherkkä kokea sen erittäin raskaana. Lasten keskinäiset, leikkimisestä lähtevät äänet voivat kuulostaa erityisherkän korvaan potenssiin sata.

Onneksi erityisherkkäkin on hyvä vanhempi. Kiitos tuntosarvet pystyssä olemisen, tunteiden ymmärtämisen sekä toisen asemaan asettumisen.

Tunteiden ymmärtäminen

Koen, että itsekin herkkänä osaan lukea molempien poikiemme tunteita. Pienetkin eleet, ilmeen värähdykset ja äänensävyt. Toisinaan pystyn ilman sanojakin näkemään ja tietämään, mistä suunnasta tänään tuulee. Varsinkin isompaa poikaa pystyn melko hyvin lukemaan ja monesti osaankin alkaa oikeaan aikaan kyselemään tarkempia kuulumisia ja fiiliksiä. 

Osaan myös tarvittaessa ohjeistaa muita aikuisia, jos näen poikiemme ilmeestä, että nyt jännittää / pelottaa / lähes itkettää, vaikkei nämä vielä näkyisi kunnolla. Saatan muille aikuisille sanoa, että nyt otetaan vähän rauhallisemmin, peruutetaan hieman ja katsotaan kohta uudestaan. 

Tunteiden sanoittaminen

Meillä näytetään tunteet ilosta raivoon, mutta meillä myös sanoitetaan tunteet. Siinä missä olen itse opetellut omien tunteideni ja tarpeideni sanoittamista viime vuosien aikana, opetan sitä myös pojillemme. Esikoisemme alkaa olemaan hyvä tässä, joskus jopa parempi kuin minä itse. Pienemmältäkin tulee esimerkiksi ”vätyttää”, ”haamittaa” ja ”kakka äiti”. :D

Kun mulla on ollut huonompia ajanjaksoja / päiviä, jolloin en todellakaan ole ollut se paras mahdollinen äiti, on esikoisemme sanonut:

”Äiti, mie tiiän, että se paha olo on sun pään sisällä etkä sie saa sitä pois,
vaikka haluaisitkin, mutta mie inhoan sitä!!!”

Voitte kuvitella, että tuossa vaiheessa on itketty molemmat. Mutta, niin inhottavalta kuin yllä mainittu kuulostaakin sanoitettuna, olen ihan todella ylpeä siitä, miten hienosti poikamme osaa sanoittaa tunteitaan. Ja ehkä tärkeintä: hän myös uskaltaa kertoa ne tunteet.

Asioiden eri puolien ymmärtäminen

Pyrin näkemään monissa asioissa niiden eri puolet. Melko viimeiseen asti pyrin välttämään mustavalkoista ajattelutapaa tai pitäytyä vain vanhoissa mielipiteissäni ja asenteissani. Aina voi oppia ja kehittyä, uudistaa ajattelutapaansa, päästää irti vanhasta, jos se aiheuttaa enemmän huonoa kuin hyvää.

Yritän opettaa pojillemmekin, ettei asiat aina ole sitä, miltä näyttävät ja että asioilla voi olla monia eri puolia. Pyrin lisäämään omaa ja heidän ymmärrystään kanssakulkijoitamme kohtaan. Jos siellä omassa päiväkotiryhmässä on se hieman villimpi ja aggressiivisempi lapsi, yritän kotona puhua, ettei se sen lapsen vika ole. Syy voi olla jossain muualla, jota varmasti selvitetään ja lapsi saa kasvuunsa sekä kehitykseensä tukea. 

Tai jos joku aikuinen käyttäytyy typerästi, yritän selittää, että siellä taustalla voi olla jotain, josta me emme tiedä. Se joku aiheuttaa ihmiselle pahaa oloa, jonka takia hän käyttäytyy oudosti eikä se ole meidän vika.

Lapsen tasolle meneminen

Itselleni on toisinaan vaikeaa erottaa omat ja muiden tunteet. Näin käy joskus poikiemmekin kanssa. Koen voimakkaasti heidän surut ja pettymykset. Huomaan palaavani omiin lapsuusmuistoihini sekä siihen, millaista lohtua ja tukea pikku-Henna olisi toivonut missäkin kohtaan.

Tästä on kuitenkin se hyöty, että pääsen paremmin lapsen tasolle. Omien tunteideni ja kokemusteni kautta opin koko ajan paremmin, miten voisin poikiani lohduttaa sekä millaista tukea he saattaisivat kaivata ja tarvita erilaisissa tilanteissa.

Kun he vahingossa kaatavat maitolasin, ei mun kuulu siinä kohtaan raivostua, vaan auttaa heitä siivoamaan jäljet. Vahinkoja sattuu. Siinä kohtaa miettii, että lapsesta tuntuu jo valmiiksi pahalta, kun se maitolasi kaatui ja tuli sotku. Vanhemman raivostuminen ei siinä kohtaan auta asiaa.

Kun illalla iskee se väsykiukku ja harmitus, ei mun kuuluisi raivota heille, vaan ottaa syliin ja silitellä. Myönnän, että iltaisin oman väsymykseni keskellä en ole ihan parhaimmillani, sellaisena ”fiksuna aikuisena”. Yritän muistaa heille sanoittaa, että nyt heitä (ja minua) väsyttää ja siksi meitä niin kovasti harmittaa. Täytyy käydä nukkumaan, että taas jaksaa.

Pystyn tunnistamaan, miten lapsesta tuntuu pahalta esimerkiksi jonkun tärkeän lelun rikkoutuminen tai tärkeän tavaran hukkaaminen enkä siinä kohtaan vähättele hänen tunteitaan. Tunnistan, kun heitä pelottaa / jännittää uudet asiat tai tilanteet. Yritän kuvitella omalle kohdalleni, miltä samassa tilanteessa tuntuisi, jos olen lapsi.

Kauneuden ja hyvän näkeminen ympärillä

”Kattokaa, miten kaunis taivas on tänään!”
”Aivan ihana auringonlasku”
”Olipa tuo ihminen kiltti, vähänkö tuollaisesta tulee hyvä mieli”
”Tämä biisi on sellanen, joka herkistää ja pistää kylmät väreet menemään pitkin selkää”
”Nyt on niin herkkä kohtaus tässä elokuvassa, että alkaa itkettämään”

Kiinnitän ympärilläni oleviin kauniisiin ja hyviin asioihin huomiota. Elän toisinaan suuriakin tunteita näiden asioiden äärellä. Huomaan, että molemmat pojat tekevät samaa. Isompi huokailee välillä, miten kaunis jokin pieni asia voikaan olla. Pienempi hokee toisinaan nättiä ja ihanaa, sen kaiken kakan ja tyhmän välissä.

Pystyn opettamaan heille näkemään kauneutta ja hyvyyttä tässä maailmassa. Opetan heitä kiinnittämään huomiota pieniin asioihin, jotka piristävät ja tuovat hyvää mieltä.

Pidä itsestäsi huolta

Näen, että kaiken kaikkiaan erityisherkkyydestä on paljon hyötyä vanhemmuudessa. On toki ne nurjatkin puolensa, mutta paljon hyvää. Ei se, että haluaa toisinaan olla yksin, hiljaisuudessa tee kenestäkään huonoa vanhempaa. Päinvastoin. On hienoa osata tunnistaa ne omatkin tarpeensa.

Erityisherkän vanhemman kannattaa pitää huolta myös itsestään. Ottaa sitä omaa aikaa, rauhallisia hetkiä itsensä kanssa, jotta saa ladattua akkuja. Vanhemmuus voi olla entistä intensiivisempää, koska sitä elää niiiin tunteidensa ja ympäristön ärsykkeiden ympäröimänä. Lapsiperheessä näitä molempia riittää, laidasta laitaan.

Erityisherkkä saattaa kantaa perheensä huolien ja murheiden lisäksi myös muun maailman murheita harteillaan. Olisikin tärkeää, ettei erityisherkkä vanhempi uuvuttaisi itseään murehtimalla esimerkiksi kehitysmaiden lasten kurjia olosuhteita tai miten se norppa nyt siellä Saimaalla pärjäilee. Pitäisi keskittyä omaan perheeseensä, omaan hyvinvointiinsa, omiin lapsiinsa.

Kaikkia maailman murheita ja ongelmia ei pysty yksi ihminen poistamaan, vaikka haluaisikin. Pieniä (tai jaksamisen rajoissa isompiakin) tekoja voi asioiden hyväksi tehdä, mutta pahin ahdistus pitäisi saada karistettua.

Erityisherkkyys ei ole taakka, se on voimavara, monessakin elämän osa-alueella.

Oletko erityisherkkä? Millaista voimaa koet sen tuovan vanhemmuutesi? Miten huolehdit omasta jaksamisestasi lapsiperhearjen hälinässä?

 

Rakkaudella
Henna

 

2

6 kommenttia artikkeliin ”Erityisherkän vanhemman hyvät puolet


  1. Hieno kirjoitus. Olen itsekin kirjoitellut aiheesta ja viimeistelen juttua tunteista ja niiden aistimisesta. Erityisherkkyys on lahja, vaikka sen kanssa on välillä raskasta elää, näen siinä myös paljon hyviä puolia. Voimia sinulle!


    1. Kiitos! ❤️😊 Täytyykin käydä blogiasi lukemassa, koska nämä asiat kiinnostavat 😊


  2. Ihana postaus! Tuntui hienolta kuulla, että erityisherkkä vanhempi on myös hyvä vamhempi. Usein soimaa itseään, kun kuormittuu niin helposti eikä jaksaisi sitä kokoaikaista hälyä.


    1. Kiitos Minnea ❤️❤️ Erityisherkkä elää niin ristiriitaisissa tunteissa välillä, mutta hyvä vanhempi hän on ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *