Haaveena pysyvä elämäntapamuutos? Oikotietä onneen ei valitettavasti ole

Taas se aika vuodesta. Vuoden vaihtuessa tai kesän konkreettisesti lähestyessä ihmiset lupaavat aloittaa terveellisemmän elämän. Aletaan käymään kuntosalilla tai aloitetaan juoksuohjelma, jätetään kaikki herkut pois ja syödä mussutetaan pelkkää salaattia.

Monesti terveellisemmät elämäntavat aloitetaan rytinällä ja asenteella ”Kaikki tai ei mitään”. Kerrasta lisätään liikuntaa sohvaperunan nollasta kerrasta viiteen kertaan viikossa, juodaan pelkkää vettä ja syödään ravintoköyhiä salaatteja, ehkä lisäksi kaikenmaailman lisäaineita sisältäviä proteiinituotteita.

Nähdään sielun silmin, miltä sitä sitten mahtaa näyttää esimerkiksi kesään mennessä. Ollaan varmaan todella timmissä kunnossa, eikö?

Näin olen itsekin aikanaan ajatellut. Niiden monien, monien ”Nyt mie alan syömään terveellisemmin ja pitämään itsestäni huolta” -lupausten jälkeen.

Kun sitten se paino ei putoakaan ensimmäisten kahden viikon aikana (päinvastoin saattaa jopa nousta), latistuu fiilis hyvin nopeasti ja lyödään hanskat tiskiin. Paskat, olkoon. Palataan siihen passiiviseen elämäntyyliin ja roskaruokaan.

Oma tarinani on pitkähkö, koska tässä on mennyt niin monta vuotta opetellen ja totutellen. Tekstin seassa muutoskuvia alkutilanteesta nykypäivään.

Milloin heräsin oman terveyteni osalta?

Omalta osaltani pidän elämäntapojeni muuttamisessa käännekohtana kevättä 2011. Olin tuolloin 25-vuotias, painoindeksin mukaan vain lievästi ylipainoinen. Olin kuitenkin alkoholista ja epäterveellisemmästä ruoasta turvoksissa. Tein istumatyötä kahdeksan tuntia päivässä enkä juuri liikkunut työpäivienkään aikana. Istua tönötin perseelläni.

Vapaa-ajalla makasin sohvalla telkkaria katsoen ja mun ulkoilut oli sitä, että kävin puolen tunnin välein ulkona tupakalla. Joka kevät ja syksy minuun iski lenkkeilykärpänen ja kävinkin parin viikon ajan säännöllisesti kävelemässä. Kunnes alkoi sääriä särkemään eikä se painokaan mihinkään laskenut, niin olkoot.

Tuolloin keväällä 2011 mulla kuitenkin todettiin monirakkulaiset munasarjat eli pco. Haaveissa meillä oli ensimmäinen lapsi, mutta pco voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista; pitkät kierrot, myöhäinen ovulaatio (jos ovulaatiota ollenkaan joka kierrossa) ja jos ovulaatio tapahtui, saattoi munasolu olla huonolaatuinen.

Luin ja tutkin paljon asioita. Jo 5-10 % painonpudotus, liikunnan lisääminen ja huonojen hiilareiden jättäminen vähemmälle voisivat helpottaa pco:n oireita ja edesauttaa raskauden alkamista. Painoin tuolloin 76 kiloa (pituutta 172 cm), joten omalta osaltani painoa olisi pitänyt lähteä vähintään 3,8 kg. Ei siis mikään paha tavoite! Ihan toteutettavissa ja saavutettavissa.

Mistä aloitin muutoksen?

Ihan alkuun silloin aloitin jättämällä kaikki hiilarit pois eli aloin karppaamaan. Jätin herkut, pastat, riisit, leivät ja perunan, mutta alkoholi säilyi viikonlopuissa. Jätin mehut ja limpparit kuitenkin pois, siirryin maustettuihin kivennäisvesiin. Vuoden 2011 syksyllä lisäsin ruokavalioon hyvät hiilarit eli täysjyvämakaronit, -riisit ja -leivät. Vuoden loppuun mennessä painoa oli tainnut lähteä jo 4 kiloa.

Keväällä 2012 hommasimme työkaverini kanssa kuntosalikortit ja kävimme parin kuukauden ajan joka viikko 2-3 kertaa viikossa erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla. Kappas kummaa, tulinkin kevään aikana raskaaksi :) Painoin tuolloin 68 kiloa eli olin onnistunut pudottamaan painoa vuodessa kahdeksan kiloa, loppujen lopuksi aika pienillä muutoksilla.

Koska raskaana ollessa ei luonnollisesti käytetä alkoholia, alkoi mun kasvot kaventumaan entisestään ja ruokavalio muuttui terveellisemmäksi. Alussa oli pahoinvointia, joka sekin rajoitti syömisiä. Raskaus toi mulle 8 kiloa, jotka kaikki (sekä pari extrakiloa) jäivät synnärille joulukuussa 2012.

Ensimmäisen lapsen äiti

Mulla oli ruokarytmissä korjattavaa. En osannut syödä aamupalaa, join vain kahvia. Vauvan nukkuessa joskus puolen päivän aikaan, söin pari leipää. Lämmin ruoka miehen tullessa töistä kotiin ja illalla iltapala. Herkkuja meni lähes joka päivä. Imetys kuitenkin imi minut kuiviin ja vuoden 2013 lopulla painoin enää 58 kiloa eli 10 kiloa oli lähtenyt vuodessa.

Syksyllä 2013 löysin lenkkeilyn ilon ja kävimmekin melkein joka aamu pojan kanssa lenkillä, hänen istuessaan rattaissa. Puolesta tunnista 45 minuuttiin oli yleensä lenkin kesto.

Toinen raskaus

Vuonna 2014 jatkoin terveellisempien elämäntapojen opettelua. Opettelin esimerkiksi juomaan vettä. Palasin töihin syksyllä ja opettelin syömään aamupalaa. Edes smoothie tai jonkunlainen leipä, jonka söin töissä. Alkuvuodesta 2015 otin kuntospurttia ja aloin tekemään lihaskuntoa kotona sekä laitoin herkut kokonaan pannaan. Haaveissa oli toinen lapsi eikä raskaus ollut alkanut yrityksestä huolimatta.

Alkuvuoden elin terveellisemmin, ruokavalioon huomiota kiinnittäen. Jatkoin lenkkeilyä sekä uskalsin ja jaksoin hölkätä pieniä matkoja. Kuopus sai alkunsa maaliskuussa 2015. Painoin silloin 58 kiloa. Hölkkäharrastus jäi hyvin äkkiä, koska tuli pahoinvointi ja liitoskivut.

Koko raskauden ajan pyrin kuitenkin edes silloin tällöin käymään pienellä köpöttelylenkillä, vielä pari päivää ennen synnytystäkin. Olin kuitenkin toisen raskauden aikana fyysisesti kipeämpi ja mieleltäni masentuneempi kuin ensimmäisen raskauden aikana. Kuopus syntyi joulukuussa 2015 ja synnäriltä lähtiessäni painoin 64 kg. Raskaus toi tullessaan yhteensä 13 kiloa.

Kahden lapsen äiti

Kuopuksen ollessa ihan pieni vauva, opettelin syömään puuroa aamuisin. Ja puuroa syön edelleen aamuisin. Jopa viime kesän helteillä lämmitin itselleni joka aamu sen puuron. Aamuisin puuron lämmetessä keitän kahvit ja juon kaksi isoa lasia vettä.

Opettelin muutenkin paremman ruokarytmin, 4-5 ateriaa päivässä, lasten kanssa samaan aikaan (paitsi iltapala). Melko äkkiä kroppa siihen tottuikin, että se sai polttoainetta säännöllisesti. Vettä opettelin juomaan sen vähintään kaksi litraa päivässä.

Ollessani kotiäitinä kahden lapsen äitinä, ulkoilujen merkitys kasvoi. Olimme omalla pihalla tai kävelimme kilometrin päässä olevaan puistoon. Ylipäänsä menimme kävellen/rattailla joka paikkaan 1,5 kilometrin säteellä.

Tietysti kahden lapsen äitinä sitä kotihommaakin ja sitä myötä aktiivisuutta oli ja on enemmän. Pyykin- ja ruoanlaittoa, pientä siivousta ja järjestelyä. Sellaista arkiaktiivisuutta.

Keväällä 2016 aloittelin hölkkäharrastusta ja sain huhtikuussa hölkättyä 5 km, toukokuussa 10 km. Kesän olin mukana kaverin vetämässä liikuntaryhmässä, erilaista kehonpainoilla tehtävää lihaskuntoa ulkona, erilaisissa ympäristöissä. Syksyllä aloin käymään kansalaisopiston ohjatulla kuntosalikurssilla, jossa käyn edelleen kerran viikossa.

Nykytilanne

Tällä hetkellä painan 64 kiloa. Kuopuksenkin imetys imi minut hetkeksi kuiviin, mutta nyt siitäkin on jo kaksi vuotta, joten painoni on tasaantunut tähän lukemaan. Olen ollut timmimmässä kunnossa vielä keväällä 2017, mutta nyt ruuhkavuosien ja oman jaksamisen myötä olen hellittänyt otettani liikunnan suorittamisesta enkä enää haaveile ihan niin timmistä kropasta. Kunhan nyt saisi ylläpidettyä tätä, mitä tällä hetkellä on :)

Ruokavalion suhteen olen salliva. Jos haluan syödä herkkuja, syön niitä, useimmiten en halua tai edes jaksa. Syön tavallista kotiruokaa (myös peruna, pasta), ruokaisia salaatteja, leipää, luonnonjogurtteja, hedelmiä, marjoja ja puuroa. Joskus käydään pikaruokaravintolassa tai tilataan paikalliselta grilliltä ruokaa enkä mie silloin mitään salaattia ota :D

Huomaan, että mulla on esimerkiksi jaloissa ja käsissä enemmän voimaa kuin mitä joskus aikanaan. Jaksan paremmin rasitusta enkä ole heti hiki hatussa puuskuttamassa. Mun veriarvoni ovat parantuneet ja olen nuoremman näköinen nyt kuin silloin kahdeksan vuotta sitten :D

Vyötärönympärykseni oli vielä aikanaan 88 cm, kun naisten niin sanottu riskiraja terveyden kannalta katsottuna on 80 cm. Nykyään vyötärönympärykseni taitaa olla noin 75 cm.

Mitkä ovat olleet konkreettiset muutokset?

Matka on ollut pitkä. Paljon on ollut virheitä, mutta paljon on myös opittu. Tahtotila on se, etten enää ikinä halua palata samanlaiseen passiiviiseen elämäntapaan, jota olen elänyt vielä 8 vuotta sitten. Se sisäinen tunkkainen olo oli jotain aivan karmeaa.

Konkreettisimmat muutokset, joita olen tehnyt:

  • alkoholilla läträäminen pois
  • säännöllisen tupakoinnin lopettaminen
  • veden juominen
  • säännöllinen ateriarytmi, niin sanotun lautasmallin mukaan koottuja annoksia, riittävästi ruokaa
  • hyöty- ja arkiliikunta, myös työpäivien aikana otetaan niitä askeleita ja jaloitellaan. Auton voi jättää parkkiin kauemmas, käytetään rappusia, käydään kävellen lähellä olevissa kaupoissa.
  • sopivasti liikuntaa, esimerkiksi pari kertaa viikossa käy lenkillä + lihaskuntoa kerran viikossa

Näiden tapojen opetteluun ja niiden saamiseksi luonnolliseksi osaksi elämää on mennyt vuosia! Miten siis voisi olettaa, että ihminen oppisi kuukaudessa täysin uudet elämäntavat? Pikkuhiljaa, pieniä muutoksia tekemällä kannattaa aloittaa.

Kokeilee jotain, kokeilee jotain muuta, yrittää löytää ne itselleen sopivat, terveellisemmät elämäntavat. Ja mikä tärkeintä, yrittää olla itselleen armollinen <3 Jo pienilläkin muutoksilla voi saada paljon hyvää aikaa, vaikkei esimerkiksi paino putoaisikaan.


Jos haaveissasi on elämäntapamuutos, tsemppiä, sie pystyt siihen kyllä, kun vain teet päätöksen. Kaikki lähtee loppujen lopuksi omasta itsestä ja sieltä oman pään sisältä. Läheisten tuki on myös todella tärkeää.
Jos ei ole valmis muuttumaan ja tekemään niitä konkreettisia muutoksia, ei valitettavasti mitään tapahdukaan, ainakaan pidemmällä tähtäimellä.
Kommenttikenttään saa kertoa tai laittaa viestillä/sähköpostilla omia onnistumistarinoitaan tai kysyä jotain tarkentavia kysymyksiä omaan muutokseeni liittyen :)

Rakkaudella
Henna

Aiempia, osa vanhempia tekstejä asiaan liittyen sekä lisää ruokakuvia:
(huomatkaa, että ulkoasu saattaa olla hieman hassu, koska osa teksteistä on siirtynyt Bloggerista uudelle alustalle)

Liikunnan mahduttaminen arkeen

Kotiäidille energiaa; hyvästä ruoasta osa 2

Työssäkäyvälle äidille energiaa; hyvästä ruoasta

Millaisia tuloksia kertoi Firstbeat-hyvinvointianalyysi?

1

4 kommenttia artikkeliin ”Haaveena pysyvä elämäntapamuutos? Oikotietä onneen ei valitettavasti ole


  1. Hyvä postaus! 🙂 Itse olen laihduttanut viiden vuoden sisällä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla laihdutin 7.6 kg 1.1-28.5.14 välisenä aikana. Syyskuussa 2016 alkoi paino taas nousta. Toisella kerralla laihdutin 4.2 kg 1.1.18-n. 3.3.2018 (en ihan tarkkaa päivää muista milloin olin tavoitteessani.) Nyt loppuvuodesta on paino alkanut nousta sitä tahtia, että taas on aika tehdä asialle jotain. Kyllä on vaikea saada paino pysymään tavoitteessa tai edes n. 2 kg säteellä. Nyt täytyy oikein paneutua kunnolla siihen, että elämäntavat todella muuttuvat ainakin ruokailun suhteen. Lenkkeilen melko paljon, koska kävelen töihin useimmiten toiseen suuntaan n. 2.2 km ja lisäksi teen lenkkejä koiran kanssa. En ole mikään salilla treenaaja, se ei ole mun juttu. Ryhmäliikunta tunnit olisivat kivoja, mutta se on aina se lähtemisen vaiva. 🤔 Katsotaan miten käy tällä kertaa! 🤔


    1. Kiitos Maisa, kun jaksoit kommentoida ja kertoa omat kokemuksesi ♡♡

      Sulla on kyllä hyvä tuo, että saat liikuntaa ihan arjessa ilman ”erillistä” suorittamista. On ihana, kun työpaikka on noin lähellä, että pääsee kävellen 😍

      Miekää en ole varsinainen salilla treenaaja. Tai no, en ole koskaan itsekseni käynyt 😄 Ainoastaan niillä ohjatuilla kuntosalitunneilla, joilla meitä on maksimissaan 20 naista, mie sieltä nuorimmasta päästä.

      Tsemppiä sulle elämäntapojen muuttamiseen! Pikkuhiljaa hyvä tulee 😊❤


  2. Kiitos paljon avoimesta ja rehellisestä kuvauksesta niin onnistumisineen kuin epäonnistumisineen. Moni luovuttaa just siinä, kun homma ei lähdekään heti rullaamaan, eikä muista, että vielä kymmenennenkään epäonnistumisen jälkeen ei saa lannistua. Me ihmiset odotetaan eri tulosta, vaikka tehdään samoja asioita, vaikka ihan arkijärjellä voi päätellä, ettei se niin mene.

    Olet tehnyt hienoa ja hyvää työtä sinnikkäästi, näytät terveeltä, levänneeltä, tosi hyvältä ja vahvalta. Onnea myös tuleviin projekteihin ja hyvää alkanutta uutta vuotta!


    1. Kiitos Tiina, kun kommentoit <3 Kiitos myös kehuista :)

      Näinhän se on, ettei pitäisi luovuttaa niiden kymmenenkään epäonnistumisen jälkeen, mutta ihmismieli on niin kärsimätön. Pitäisi osata katsoa pitkällä aikatähtäimellä. Eikä tosiaan kaikille sovi se sama tyyli muuttaa elämäntapojaan, jokainen on yksilö ja reagoi eri tavalla eri asioihin.

      Oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *