Helpottava helmikuu on viimein täällä

 
Kuluvaa kuukautta voisi kuvailla helpottavaksi helmikuuksi. Pimein ja pisin osa talvesta on selätetty. Helmikuu on viimeinen virallinen talvikuukausi. Aurinko alkaa näyttäytymään useammin. Se alkaa hieman jo lämmittämään sekä sulattamaan jäätä, näyttäen samalla sisätiloissa, miten pölyistä ja likaista osaakin olla pimeiden ja kiireisten talviviikkojen jälkeen.
 

Päivien valoisa aika pitenee koko ajan kohisten. Siinä missä vielä viime viikolla aamulla kello kahdeksan aikaa oli aivan pimeää, on tällä viikolla samaan aikaan jo lähes valoisaa. Pojat saa hakea päiväkodista neljän jälkeen valoisan aikaan, vielä muutama viikko sitten oli pimeää.

Kevät saapuu vauhdilla ja antaa toivoa

Helmikuussa voi jo pieninä hetkinä  haistaa sellaisen kevään tuoksun. Osalle tämä tarkoittanee lumen alta paljastuvia koirankakkakasoja, itse miellän joksikin muuksi. Sellaiseksi uuden alun tuoksuksi? Joinakin päivinä linnutkin laulavat eikä niiden laulu kuulosta mollivoittoiselta, vaikka vetäisivätkin samaa biisiä kuin aiemmin talvella.

Helmikuussa on jälleen paljon kivoja juttuja. Laskiainen, ystävänpäivä ja talviloma sekä allekirjoittaneen syntymäpäivät ja kihlapäivämme. Yhtä juhlaa siis tämä lyhyt kuukausi.

Helmikuu antaa jälleen enemmän toivoa. Se muistuttaa, että syksyn ja talven pimeistä ajoista kyllä selvitään. Ei aina ihan niin ehjinä, mutta selvitään kuitenkin. Pimeä vuodenaika tuntuu tekevän monista ongelmista vielä suurempia. Oma mieli saattaa olla sellainen musta möykky. Joutuu keskittymään ihan toden teolla siihen, ettei pimeys veisi kokonaan mukanaan.

Synkimpinä kaamosmasennuksen hetkinä pitäisi yrittää muistaa, että tuleva valoisampi ajanjakso taas auttaa jaksamaan vähän paremmin. Kuluneena talvena olen ollut itselleni armollisempi ja antanut mieleni sekä kroppani vaipua kaamokseen tiedostaen kuitenkin, että jossain vaiheessa helpottaa.

Haaveillaan kesästä

Helmikuussa osaa jo tuleva kesä kutkutella mieltä. Mietitään, mahtaako tulla lämmin kesä vai sataako ja tuuleeko koko kesän. Kesä 2018 oli aivan ihana, miten mahtaa käydä tänä vuonna? :)

Joka tapauksessa kesällä ei (välttämättä) tarvitse pukea montaa kymmentä kerrosta vaatetta, kun lähtee ulos. Autoa ei tarvitse lämmittää/harjata lumesta/skrapata jäisiä ikkunoita. Ei tarvitse rämpiä milloin loskapaskassa ja milloin liukastella teillä, jotka ovat parempia luistelupaikkoja kuin urheilukenttien jäät. Sellaistahan se on monena talvena.

Tämä talvi on ollut siitä ihana, että on ollut lunta ja pakkasta. Ulkoilu ja lasten riemu ovat olleet aivan eri asteilla kuin aiempina talvina. Nyt ollaan saatu tehdä lumitöitä urakalla, joten hyötyliikuntaakin on tullut ihan riittävästi :D

Välikauden tuska

Tietysti ennen tätä kauan odotettua kesää on se kevät, jolloin taistellaan vk-varusteiden kanssa. Niitä voi tarvita pitkälle kesäkuuhun. Välikausiaikana meinaa iskeä epätoivo, kun tuntuu, ettei ikinä osaa lapsilleen, saati itselleen, pukea oikeita varusteita päälle. Milloin on vaatteita liian vähän ja milloin liian paljon ja milloin olisi pitänyt olla kuravehkeet ja milloin olisi pärjännyt ilman. 

Helpompi siis viedä päiväkodillekin säilytystilojen puitteissa tarpeeksi erilaisia vaatteita ja asusteita. Kyllä päiväkodin aikuiset osaavat sieltä oikeat varusteet valita. Kotona hoidetaan homma erehdysten kautta.

Kevät ja aurinko, hieman valoisampi mieli

Mutta, kevät, aurinko ja valoisat päivät! Ne tulevat tekemään niin hyvää itse kullekin. Tuntuu, että kuluneena talvena rikkinäisiä ja väsyneitä sieluja on ollut ympärilläni enemmänkin, mukaan lukien itseni. Toivon, että nämäkin sielut pikkuhiljaa tulisivat ehjemmiksi ja he huomaisivat edes pienenkin hyvän ympärillään, vaikka muuten synkkää olisikin.

Elämässä pääsääntöisesti on paljon hyviäkin asioita, mutta ymmärrän täysin, jos ja kun se musta aukko vetää mukanaan. Ymmärrän, koska olen itse menneenä talvena käynyt lähempänä sen reunaa kuin monena muuna aiempana kaamoksena. Tänä talvenakaan musta aukko ei saanut minua kokonaan imaistua, mutta lähellä se on ollut. Sen voin myöntää ihan suoraan.

Kevät ja valoisampi aika eivät kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että pitäisi olla yhtä hymyä ja positiivisuutta sekä täynnä energiaa. Ei todellakaan. Eivät ne tietyt ongelmat elämästä häviä, vaikka kuinka tulisi kevät ja aurinko. Joitain asioita voi kuitenkin olla helpompi käsitellä ilman sitä talven pimeyttä.

Kevät ja lisääntynyt valo antavat kuitenkin toivoa paremmasta, koska siihen pitää aina uskoa. Aina jossain odottaa se parempi aika. Itselläni on pitkästä aikaa tunne, että tämä vuosi voi tuoda mukanaan jotain hienoa.

 

Rakkaudella
Henna

 

P.S. Tarkkasilmäisimmät ovat huomanneet, että olen poistunut Maitokahvimedian blogiyhteisöstä. Lähtööni ei liity minkäänlaista draamaa tai mitään muutakaan sellaista, millä voisi ”mässäillä”.

Yhteisö hakikin juuri uusia bloggaajia, joten jännityksellä odotetaan, millaisia ihania ihmisiä he saavat remmiinsä :)

Kannattaa ottaa MKM:n some seurantaan Facebookissa, Instagramissa sekä Twitterissä.
 
 
0
Artikkeli kategoriassa

4 kommenttia artikkeliin ”Helpottava helmikuu on viimein täällä


  1. Samoja ajatuksia minullakin. Viime talvi oli raskas, mutta nyt mennään jo kevättä kohti. Olen iloinen lumesta, joka on tuonut valoa pimeyden keskelle. Toivon vaan tässä vaiheessa, että kevät tulisi nopeasti ilman pitkäksi venyvää rapakautta. Meiltä löytyy kotoa kolme koiraa, joten rapakelit on meillekin aika rasittavia. Mutta kohta se tulee, kevät. Lumen alta nousevat lumikellot ja heti perään krookukset ja muut kevätsipulikukat. Haen oman moottoripyörän kotiin talvisäilöstä ja pääsen viilettämään sillä keväisiä katuja heti, kun kadut on putsattu hiekasta. Elämässä on taas toivoa. Hyvää kevään odotusta sinulle ❤


    1. On kyllä ollut ihanaa, kun tänä talvena on ollut lunta eikä sellaista pimeää ja loskaa niin kuin useimpina talvina.
      Ihanaa kevään ja moottoripyöräkauden odottelua sinulle Sari ❤️


  2. Minusta myös loppusyksy ja alkutalvi tuntuivat raskaamaalta kuin edellisten vuosien kaamokset. Mietin, tulevatko ne vanhemmiten raskaammiksi, vai onko se vain tämä ruuhkavuosien paino.

    Valo ja kevät keventää kyllä mieltä, vaikka ei niitä ongelmia poistakaan. Toivottavasti tästä tulee hyvä ja levollinen vuosi!


    1. Uskon, että varmaan vanhemmiten kaamos tuntuu raskaammalta (ei jaksa samalla tavalla kuin nuorempana) + nämä ruuhkavuodet. Pitää jaksaa hoitaa arkea, vaikkei aina jaksaisi.

      Toivottavasti kuluva vuosi on hyvä meille molemmille Minnea ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *