Hyvät teot: Pieni vaiva itselle, iso ilo toiselle

Milloin viimeksi olet tehnyt jonkun hyvän teon jollekin toiselle? Onko sulla iso kynnys tehdä muille pieniä, hyviä tekoja? Ajattelet, että ”en mie viitti, kun ei siitä kuitenkaan mitään iloa ole tai ei kukaan arvosta”?

Loppujen lopuksi niiden pienien hyvien tekojen tekeminen jollekin toiselle ihmiselle ei vaadi itseltään paljon. Se, mikä on itselle pieni asia, voi toiselle olla todella suuri ilo. Vaikkei sitä aina välttämättä uskoisi, tulee myös ilon antajalle todella hyvä mieli. Liikutuksen kyyneliin asti.

Omalta osaltani olen yrittänyt aktivoitua tässä muiden ilahduttamisessa ja auttamisessa. Aiemmin mulla oli ehkä just se kynnys tehdä edes niitä pieniä hyviä tekoja, koska ajattelin, ettei siitä kuitenkaan mitään iloa ole ja nolaan vain itseni. Ihmiset ajattelisivat, että mitähän toikin nyt taas yrittää.

Olen ilokseni saanut todeta, että ajatusmallini oli jälleen aivan väärä. Olen viime aikoina onnistunut ilahduttamaan ihmisiä ja saanut tästä itsellenikin todella hyvän mielen.

Muutamina esimerkkeinä kerrottakoon.

Riistalihaa moniallergiselle lapselle

Lankomieheni toi meille viime viikolla kasan edellisenä viikonloppuna kaadettua ja alkuviikosta paloiteltua hirvenlihaa. Otimme omiin tarpeisiimme hieman paisti- ja soppalihoja. Lankomies oli jo lähdössä, kun muistinkin ystäväni perheen ja heidän moniallergisen kuopuksen, jolle kuitenkin riistaliha sopii. Pyysin lankomieheltäni kyseiselle perheelle pienen paistipalan.

Parin päivän päästä laitoin ystävälleni aamulla viestin, että tulen käymään heidän oven takanaan ennen kello kahdeksaa. Voi sitä kaikkien iloa ja onnea, kun annoin lihan heille. Ystäväni kysyi, mitä he ovat velkaa. Eivät todellakaan mitään. Illalla sain vielä viestilläkin kiitoksen. Siitä paistipalasta oli tehty heidän kuopukselleen ruokaa pitkäksi aikaa.

omaan pakastimeen mahtuu muidenkin syötäviä

Ystäväni perheineen säilöi loppukesältä itselleen talven varalle marjoja. Rasioita oli kuitenkin niin paljon, etteivät ne oikein mahtuneet heidän tai heidän vanhempiensa pakastimiin.

Meillä sattuu olemaan varastossa pieni arkkupakastin, jossa oli puolet tyhjää tilaa. Sinne vaan ystävänikin marjat säilöön siksi aikaa, kunnes pääsivät muuttamaan uuteen kotiin ja saivat oman, isomman pakastimen.

avaimenperä ja kirje

Olin kesän ajan seurannut somessa tuttavani vastoinkäymisiä. Hänen talossaan todettiin iso vesivahinko, remonttiin meni iso osa talosta ja vakuutus ei korvannut mitään. Hän sai ihanasti apua tuttaviltaan ja ystäviltään, onnistui sumplimaan vaikeuksien keskellä. Ihailtavalla sisulla hän rynni eteenpäin, vaikka toisinaan se epätoivo iskikin.

Olin perheeni kanssa kaupoilla, kun eräässä liikkeessä kiinnitin huomioni ihaniin avaimenperiin. Itselläni oli tarve hommata uusi ja näitä avaimenperiä olisi saanut tarjoushinnalla kaksi kappaletta. Silmiini osuikin lisäksi ihana ”blingbling” pöllö. Tästä pöllöstä mulla tuli heti mieleen tämä kyseinen tuttavani, joka kesän ajan oli taistellut tuulimyllyjä vastaan. Hän rakastaa pöllöjä :)

Ostin avaimenperät, itselleni ja tuttavalleni. Kirjoitin hänelle käsinkirjoitetun kirjeen, jossa harmittelin, kun en konkreettisesti osaa häntä auttaa, mutta toivottavasti tämä kyseinen avaimenperä toisi jotain iloa hänen elämäänsä. Postitin kirjeen sekä avaimenperän.

Ei sitä voinut liikutuksen kyyneleiltä välttyä siinä kohtaan, kun muutaman päivän päästä tuli ilmi, miten onnelliseksi tämä tuttavani tuli siitä kirjeestä sekä avaimenperästä. 

”Voinko auttaa? Tarvitko apua?”

Olin kaupassa valitsemassa perheelleni saunalimppareita. Viereeni tuli poika, arviolta alakouluikäinen. Hän katseli siellä aivan ylähyllyllä olevia Muumi-limppareita. Katseli niitä ja katseli samalla hieman tuskastuneena ympärilleen. Hän selvästi olisi halunnut juuri niitä tiettyjä limppareita, mutta ei ylettynyt ottamaan. Hän oli niin reippaana ja ylpeänä tullut siihen hyllyjen eteen asenteella, että nytpä hän saa valita itselleen limpparin viikonlopuksi.

Kysyin pojalta varovasti, tarvitsisiko hän apua. Hiljaa hän vastasi, ettei tarvitse. Kuitenkin heti perään hän osoitti ylähyllyllä olevia limppareita ja sanoi, että hän haluaisi semmoisen. Mie hänelle ojensin Muumi-limpparin ja toivotin hyvät viikonloput. Hiljaa hän kiitti ja lähti etsimään omaa äitiään.

Pieni teko itsellesi, iso ilo toiselle

Kuten yllä olevista esimerkeistä huomaa, ei se hyvä teko toiselle tarvitse olla mikään superüberupeamahtava, vaan jo pienilläkin teoilla voi saada toiselle hyvän mielen ja pelastaa päivän. Samalla sitä saa itselleenkin hyvän mielen.

Kaikki siis voittavat :)

Rakkaudella
Henna

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *