Ihania lounashetkiä, yksin ja yhdessä

”Hyvä ruoka, parempi mieli”. Näin kuulee usein sanottavan. Allekirjoitan lauseen. Tähän voisi vielä lisätä, että hyvä ruoka maistuu entistä paremmalle hyvässä seurassa tai ylipäänsä hyvässä hetkessä.

Viime aikoina olen syönyt herkullisia lounaita eri paikoissa, eri ihmisten seurassa, mutta myös yksin. Tässä elämäntilanteessani erilaiset lounashetket ovat mulle tärkeitä. Ruoka on mulle polttoainetta, joka antaa virtaa jaksaa arjessa.

Lounas ravintolassa, yksin

Ennen lapsia en osannut kuvitella itseäni syömässä yksin jossain ravintolassa. Silloinhan kaikki vain tuijottavat ja nauravat heti, jos tiputan vahingossa ruokaa paidalleni. Tai mitä jos tarjotin lipeää käsistäni? Apua! Tuntui, että silloin aina tarvitsi sen toisen ihmisen suojamuuriksi ja turvaksi näihin hetkiin.

Lasten saamisen jälkeen olen rohkaistunut syömään ravintoloissa lounaita myös yksin ja huomaan nauttivani siitä. Kukaan ei kiinnitä minuun mitään huomiota, saan olla aivan rauhassa, vaikka samalla olenkin ihmisten keskuudessa. Aivan kuin saisin olla omassa pienessä kuplassani hetken aikaa. Olen yksi tuntematon muille. Muut eivät tiedä taustaani tai sitä, millainen ihminen olen. Se tekee joskus ihan hyvää.

Viime viikolla sain käydä yksinäni lounaalla terapiakäynnin jälkeen. Nautin herkullisen salaatin ja maukkaan lohikeiton. Samassa ravintolassa oli paljon muitakin ihmisiä, mutta mie käperryin hetkeksi omiin maailmoihini.

Lounas hyvässä seurassa

Tykkään käydä muiden ihmisten kanssa ulkona syömässä. Joskus käyn työkavereiden kanssa, joskus (liian harvoin) sovin lounastreffit ystävän kanssa. Lounaan aikana on rento tunnelma päivittää kuulumisia, jutella niitä näitä, joskus paneutua asioihin syvemminkin. Lounailla on käsitelty tavallista arkea, höpötelty niitä näitä, puitu syvällisempiä asioita.

I love me -messuilla sain viettää päivän sekä lounastaa ihanien, blogiyhteisö Maitokahvimediaan kuuluvien bloggaajien kanssa. Yhteisön bloggaajista meistä oli paikalla Metsäemon Noora, Hurlumhei-blogin Saara sekä Koivulan emäntä eli Kati. 

Lounashetki oli sopiva tauko päivään ja hetken saimme jutella ihan rauhassa. Vaikka itse en ollut vielä aiemmin nähnyt livenä näitä naisia, tuntuivat he kuitenkin niin tutuilta. 

Lounas kotona sairaslomapäivänä

Sairaslomapäivinä meillä mennään ruokien suhteen sieltä, mistä aita on matalin. Yleensä meillä sairastaa pojat, joten ruoat tehdään niin, että heille maistuu. Olkoon se sitten vaikka pelkkiä kalapuikkoja. Itse jaksan joskus panostaa omaan lounaaseeni, mutta yleensä menen helpoimman mukaan.

Yleensä varaamme arkeen niin sanotut päivällistarpeet, koska yleensä varsinaisia lounaita ei tarvita kotona arkisin. Yksi hyvä yllättävien kotipäivien lounashätävara on äitini tekemä hernekeitto, jota löytyykin meiltä pakkasesta. Tämä on sellaista minun herkkuani :)

Lounas työpaikalla työkavereiden kanssa

Työpaikallani muutamat toimipisteen henkilöstöstä syövät lounaansa paikan päällä, suurin osa käy kaupungilla syömässä. Mulla on yleensä omat eväät, koska olen tehnyt lyhyttä työaikaa ja kaupungilla käymisessä menee oma aikansa. Työajan pidennettyä alan todennäköisesti käymään enemmän kaupungillakin syömässä, yksin tai työkavereiden kanssa.

Työpaikan lounashetkellä jutellaan niitä näitä, koetaan toisinaan annoskateuksia ( :D ), puhutaan työasioita ja jaetaan arjen hetkiä. Siinä pöydän ääressä istuessa ei ole väliä, missä asemassa olemme tai mitä työtä teemme. Siinä ruokaillessa olemme niin sanotusti samalla viivalla. Ihmisinä, persoonina, vanhempina, puolisoina.

Lounas poikien kanssa ravintolassa

Käymme koko perhe jonkun verran ravintoloissa syömässä. Tekee pojille hyvää oppia, ettei aina ole saatavilla vain sitä koti- tai päiväkotiruokaa sekä lisäksi opetellaan samalla, miten ravintoloissa käyttäydytään. 

Syyslomaviikolla teimme yhtenä päivänä poikien kanssa retken Kouvolan keskustaan eli niin sanotusti ”isolle kirkolle”. Retken kohokohtia oli, että menimmekin Kouvolaan auton sijasta junalla. Pojat eivät olleet aiemmin junassa matkustaneet, joten he olivat aivan innoissaan. Kouvolassa kävimme ensin keskustassa sijaitsevassa Hampsta-puistossa, jonne en ole muistanut poikia aiemmin viedä. Puistoilun jälkeen menimme läheiseen ravintolaan lounaalle. Parasta poikien mielestä oli, kun jälkkäriksi sai jätskiä. 

Lounaiden tärkeys

Lounastauko on se hetki, joka tietyllä tapaa katkaisee päivän. Aamu ja aamupäivä vaihtuvat iltapäivään, päivä on lähes puolessa. Koen tärkeäksi pääsääntöisesti syödä lounaalla hyvin, koska sillä energialla jaksan loppupäivän. Ravitseva ja hyvä lounas antaa energiaa, vaikka loppupäivän ateriat olisivat joskus normaalista ruokarytmistä poikkeavia.

Millaisia lounaita sie olet viime aikoina syönyt ja millaisessa seurassa? 
Koetko lounaan tärkeänä osana päivän kulkua vai onko se yksi hailee, mitä syö ja milloin? :)

 

Rakkaudella
Henna

 

P.S. Blogin Instagram-tilillä jaan enemmän kuvia ja hetkiä arjestamme, varsinkin storyjen puolella. Tervetuloa seuraamaan <3

 

 

Artikkeli kategoriassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *