Kesäöiden taika ja haikeus

Kesäöissä on sitä jotakin. Tietynlaista taikaa, lupausta tulevasta, haaveita ja unelmia. Siinä missä talvisin on ihan todella synkkää ja pimeää, ei keskikesän öissä päivä tunnu päättyvän ollenkaan. Eteläisemmässä Suomessa aurinko vain käy alhaalla, kunnes taas nousee. Kesäyöt ovat ihania.

Kesäyö

Juhannuksena mökillä ollessamme pääsin ihailemaan ihania auringonlaskuja, antaen päivän viimeisten auringonsäteiden lämmittää kasvojani. Keskiyöllä ihailin lähes tyyntä joenpintaa. Vedin monta kertaa syvään henkeä ja puhalsin ulos. Annoin itseni rentoutua. Päästää irti kuormituksesta ja vain olla siinä hetkessä.

Keskikesän juhlimisen muistot

Keskikesän yöt tuovat väkisinkin erilaisia muistoja mieleen lapsuudesta, nuoruudesta, aikuisiän kynnykseltä. Juhannuksen aikana muistellaan niitä aiempia juhannuksia.

Monesti mieleeni palaa ne juhannukset, joita railakkaasti vietettiin ennen lapsia. Melko paljon kului alkoholia ja seura oli monesti hyvää. Milloin oltiin kotona ja milloin suunnattiin esimerkiksi kaverin mökille. Evääksi riitti kori kaljaa per naama, paketit grillattavaa ja limpparia. Ei silloin mitään varhaisperunoita ja kaikenmaailman kasviksia huolittu mukaan.

Siinä sitä sitten istuttiin iltaa enempi vähempi terassilla hyttysten syötävänä. Yleensä oli kylmä, mutta tupakkaa piti polttaa ketjussa, niin ei voinut sisällekään mennä juomaan :D Aamusta kahvia joi ne, jotka pystyivät ja taas päivä jatkui.

Kesäilta juhannuksensa

Kesäöinä parannetaan maailmaa

Miten monet kesäyöt, aamuyöt, aikaiset aamut sitä onkaan aikoinaan istuttu milloin missäkin, pienessä laskuhumalassa, maailmaa parantaen. Vaihdettu suudelmia, ihastuttu, vihastuttu, itketty paskaa maailmaa. Kerrottu salaisuuksia, salaisia haaveita, halattu ja lohdutettu.

Jossain kohtaa sitä on aina havahduttu, miten aurinko onkin jo korkealla ja olisikin aika suunnata kotiin nukkumaan edes hetkeksi ennen kuin uusi päivä toden teolla alkaa.

Kesäöinä me 15 vuotta sitten nykyisen mieheni kanssa ajeltiin ympäri pitäjiä, oltiin jossakin parkissa ja polteltiin tupakkaa. Juteltiin niitä näitä, kaikkea maan ja taivaan välillä. Tutustuttiin paremmin. Ei väsyttänyt, vaikka yö oli jo pitkällä. Auringon noustessa mies toi minut kotiin ja meni itse hetkeksi nukkumaan ennen työpäivänsä alkua.

Rakastan kesäisin valvoa edes hieman myöhempään, lomalla venyy helposti (jopa) kahteentoista asti :D Nautin olla hereillä, kun muu perhe jo nukkuu. Kotona on aivan hiljaista, ainoastaan ulkoa kuuluu mahdollisesti linnunlaulua ja hiljenevän liikenteen ääniä. Kesäillat ovat ehdottomasti mun parasta aikaa.

Kesäöiden haikeus 

Kesäöihin ja ylipäänsä kesään kieltämättä liittyy paljon haikeutta. Kaipaan niitä hetkiä, kun kesäöinä on parannettu maailmaa. En kaipaa niinkään sitä humalan määrää, vaan sitä, että saisi sen jonkun rakkaan ja läheisen ihmisen kanssa istua iltaa ja yötä laiturin nokassa hyttysten syötävänä niin kauan, kunnes aurinko jälleen nousee.

Muutama lasillinen sivistyneesti, ei mitään räkäkänniä. Ihan rauhassa höpöttelyä, ilman häiriötekijöitä (paitsi ne hyttyset).

Tunnistan itsessäni, että toisaalta kun kesäaika on aiemmin ollut sitä ”villiä ja vapaata, baana vapaana”, sitä aikaa kaipaa toisinaan. Ehkä tähän tunteeseen osaa joku teistä lukijoista samaistua? Samaa haikeutta ei saa aikaiseksi syksyn pimenevät illat, jotka ovat myös suosikkejani.

Juhannus

Tämä kaipuu ei kuitenkaan poissulje sitä, että tykkään mökkeillä perheeni kanssa ja tehdä muitakin kesäjuttuja, mutta ei sitä silloin istuta aamuun asti laiturin nokassa viiniä siemaillen. Pakko käydä ajoissa nukkumaan, että jaksaa taas seuraavan päivän koheltaa :D

Ihana kuitenkin tämä Suomen kesä ja sen tarjoamat kauniit maisemat ja hetket <3 Ja tiedän, että vielä joskus pääsen taas viettämään kesäyötä hyvässä seurassa, maailmaa parantaen.

 

Rakkaudella

Henna

 

 

 

 

 

3
Artikkeli kategoriassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *