Kun kevät ja lisääntyvä valo eivät tuotakaan pelkkää iloa

Kevät ja lisääntyvä valo. Ai että mitä luksusta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Mieli piristyy, energiaa on ihan toisella tavalla, vaatetus kevenee ja kaikilla on niin mukavaa. Hymy korvissa asti ja iloisesti tuikkivat silmät. Hormonit hyrräävät ja ihmisiä taas naurattaa.

Normaalisti keväisin olen ihan täpinöissäni. Pimeä ja pitkä talvi on takana, jälleen yhdestä kaamoksesta selvitty. Jokainen kaamos kuitenkin jättää oman jälkensä. Menneenä talvena annoin itseni kaamosmasistella ihan rauhassa enkä yrittänytkään väkisin olla pirteämpää ja positiivisempaa kuin mitä sillä hetkellä olin.

Nyt olen ihan ihmeissäni. Mitä hemmettiä tämä tietynlainen alakulo ja ahdistus oikein ovat?! Ihan kunnon kevätahdistus. Kun aurinko on pilvessä, on olo ihan ok. Kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, alkaa ahdistamaan.

En ole aiemmin ymmärtänyt, miten jotain ihmistä voi kevät ja kaikki ihana ahdistaa, mutta nyt ymmärrän.

Ensimmäistä kertaa kevätahdistus

Ei mulla aiemmin ole tälläistä ollut. Kevät on yleensä ollut ihanaa aikaa ja kevääseen yhdistää monia, hyviä muistoja. Keväisin mieli on keventynyt, energiaa on tullut lisää, tulevaa kesää on odoteltu innolla. Tosin, joskus ollut ehkä liiankin suuria haaveita ja pilvilinnoja, joista on tultu ryminällä alas?

Nyt lähinnä ahdistaa. Ahdistaa, kun pitäisi olla energisempi ja mukamas intopinkeenä suunnitella meidän olemattoman puutarhan tulevia kesäkukkasia. Kun ei voisi mukamas odottaa sitä tunnetta, kun saa työntää omat pikkukätösensä sinne äitimaan multaan. Ei, en ole puutarhuri.

Ahdistaa katsoa likaisia ikkunoita, joita ei ole pesty… En edes muista koska viimeksi. Ahdistaa kämppään tulviva, armoton valo, joka paljastaa ne kaikki liat ja paskat. Tästä syystä meillä itseasiassa ei olekaan sälekaihtimet täysin auki.

Ahdistaa, kun päivien valoisa aika alkaa niin varhain. Mun puolesta saisi olla ainakin kello kuuteen asti pimeää, jotta ihmiset saavat nukkua rauhassa. Nyt täytyy tilkitä ikkunoita pimennysverhoilla, ettei itse tai lapset herää nimenomaan kukonlaulun aikaan, koska. Noh. Valo!

Alkanut ahdistamaan se ympärillä vallitseva hehkutus ihanasta ilmasta ja kelistä ja auringosta ja ja ja. Kyllä mie siinä jotain myötäilen ihmisten hehkuttaessa. En viitsi alkaa kiukkuamaan tai masistelemaan, koska tiedän, miten se voi latistaa muiden tunnelman sillä hetkellä ja se ei ole kiva. Siksi puran tämän nyt näin yleisellä tasolla. Hah :D Tätä ei ole kenenkään pakko lukea.

Some ja keväthehkutus ahdistaa

Ihan näin ensin: Somenhan voi aina laittaa kokonaan kiinni halutessaan, jos liikaa alkaa ahdistamaan. 

Silti, omalta kohdaltani. Nyt some täyttyy kevään ja aurinkoisten päivien hehkutuksesta ja siitä, miten IHANAA on vain ulkoilla ja elämä on ihanaa ja helppoa ja vaaleanpunaisia hattaroita. No, ei sillä, ettenkö olisi itsekin samantyylisiä päivityksiä tehnyt :D Joka tapauksessa somefeedin selailu pistää hieman ärsyttämään tällä hetkellä.

Kaikki muut tuntuvat olevan niin täynnä virtaa, energiaa ja positiivista mieltä. Ja sitten itse vain ahdistuu ja tuntee siitä syyllisyyttä, tottakai. Kuinkas muuten. Eihän sitä nyt passaa olla mikään vastarannan kiiski, kun nyt on kuitenkin KEVÄT. Se kevät ei kuitenkaan tällä hetkellä poista tätä väsymystä.

Onneksi somessa tulee vastaan niitä energisiä ja iloisia, mutta myös vertaistuellisia päivityksiä, joista itsekin saa edelleen hyvää mieltä :) 

Ja kuten sanottu, jos liikaa alkaa ahdistamaan, pitää se somefeedien selailu lopettaa tai jättää paljon vähemmälle. :) Ei ole multa pois toisten ilo ja onni. Ihanaahan se on, kun ihmiset ottavat hienoja kuvia ja jakavat sitä positiivisuutta ympärilleen. Vertaistuellista hyvää mieltä <3

No on tässä keväässä jotain hyvääkin, oikeasti

Jottei mene liian ahdistukseksi, on tässä keväässä paljon hyvääkin. Onhan se hienoa, että pitkä, mutta oikein kunnon talvi on lähes kokonaan voitettu. Pian pääsee keventämään poikien ulkovaatetuksia, kotoa lähtemiset nopeutuvat. Joskus harvoin kun itse lähtee lenkille, voi laittaa talvikenkien sijasta kevyemmät lenkkarit sekä lenkkivermeet.

Alkuiltojen ulkoilua ei tarvitse suorittaa pimeässä. Pian omallakin pihalla on taas vaikka ja mitä tekemistä, puistoihinkin on tauon jälkeen kiva mennä. Jos vaikka näkisi jotain ihmisiäkin tämän kaamospiileskelyn ja sairastupien jälkeen. Saa kaivaa fillarit esiin ja lähteä perheen kanssa pyörälenkeille.

Töiden puolesta on tulossa paljon kaikkea mielenkiintoista, jossa saa itse olla mukana vaikuttamassa ja kehittämässä. Tulevalle kesälle on jo mietitty / tehty alustavia varauksia pieniin reissuihin ja tapahtumiin. Ja onhan siellä kesällä odottamassa se kesäloma. Tuleva kesä on myös perheemme valmistautumista esikoisen koulutaipaleen alkuun.

Enkä mie sitä kiellä, ettenkö odottaisi sitä LÄMPÖÄ, jota toivottavasti ensi kesänäkin riittää. Oli ihanaa viime kesän helteillä, kun ei kolottanut tai särkenyt mitään paikkoja, kun oli niin lämmin. Viime kesä oli muutenkin ihana.

Kyllä tämä tästä taas, kunhan kroppa tottuu tähän outoon valoilmiöön: aurinkoon ja pidempiin päiviin.

Onko sulla kevät koskaan herättänyt ahdistusta? Oletko kokenut siitä syyllisyyttä tai huonoa omatuntoa? Helpottiko olosi kevään edetessä ja kesän lähestyessä?

 

Rakkaudella
Henna

 

 

Lue myös Munakoisoni ja minä -blogin Jasminin kirjoitus
Kadotin itseni kevääseen. Jälleen kerran.

 

 

 

4

8 kommenttia artikkeliin ”Kun kevät ja lisääntyvä valo eivät tuotakaan pelkkää iloa


  1. Minua harvoin keväällä ahdistaa, mutta tunnen ihmisiä, joille kevät on raskasta aikaa. Tänä keväänä jossain vaiheessa ehdin jo ainakin kerran sanoa, että vähän liian vauhdilla tulee kevät ja valoisuus. Se on ihanaa, mutta samalla todella kuluttavaa. Menee hetki, että kroppa pääsee samaan tahtiin valoisuuden kanssa.


    1. Se on varmaan yksi syy, että kropalla kestää pitkän pimeän ajanjakson jälkeen hetki tottua valoon. Ja päivät ovat pidentyneet vauhdilla!

      Kiitos Sari, kun kommentoit :)


  2. Kevät on oma suosikki vuodenaikani mutta varsinkin viime viikkoina tuntuu stressi ja ahdistus lisääntyneen. Ja sama taitaa tapahtua melkein joka kevät. Ehkä syynä ovat kevät kiireet tai vastaavat, joita näin opiskelijana tuntuu aina osuvan kauheasti juuri kevään puolelle. 😩


    1. Näinhän se taitaa monesti olla, että kevääseen sattuu todella paljon kaikkia sellaisia asioita, jotka pitäisi viimeistellä / saattaa päätökseen. Monella eri elämän osa-alueella.
      Ihmekös tuo, että pistää väsyttämään.

      Tsemppiä Annu opiskeluhommiin ja mukavaa kevättä, kaikesta huolimatta :) Kiitos, kun kommentoit :)


  3. Vuodenajat ovat kyllä hankalia! Itsekin juuri odotan, menisikö puolen vuoden masennusjakso kaamoksen piikkiin, mutta toistaiseksi tuntuu, että valoisuus ahdistaa myös koska tuntuu, että sen voimalla pitäisi taas jaksaa ja innostua. Ja mielessä väijyy jo kesä – erityisherkkänä kärsin liiasta auringonpaisteesta ja kuumuudesta. Minusta neljä vuodenaikaa ovat ihan mahtava juttu, mutta keho ja mieli eivät meinaa pysyä vauhdissa mukana.


    1. Kiitos Miranda kommentistasi ❤️
      Neljä vuodenaikaa on kyllä hieno juttu, mutta menee aina se oma aikansa tottua niihin. Ja sitten vaihtuukin vuodenaika just, kun oot siihen tottunut 😃❤️
      Toivottavasti sulla olo helpottuisi kesää kohti mentäessä, mutta ole itsellesi armollinen, vaikkei niin tapahtuisi.
      Itelleni ollut nyt tosi kova paikka myöntää, etten vielä tällä hetkellä saa kirkkaasta auringonpaisteesta sitä jaksamista ja innostumista.


  4. Voi kyllä, kevät ahdistaa ja ei ole ikinä ollut minun vuodenaikani. Oon yrittänyt tietoisesti opetella tykkäämään tästäkin vuodenajasta, mutta niin vaan tälläkin hetkellä väsyttää ja haluaisin vain käpertyä pimeään makuuhuoneeseen vällyjen alle ja nousta vasta sitten kun on oikeasti kesä. Jotenkin ei vaan sopeudu tähän aikaan ja koen raskaana ympärillä tulvivan energian ja hehkutuksen. Aina joutuu keväällä olemaan se kummajainen, joka ei vaan voi rehellisesti sanoa nauttivansa tästä. Mutta kesää kohti, pian helpottaa 😊
    Ps. Ihan ensi kertaa luen blogiasi, bongasin tämän mommy be good kautta kun oli linkannut facebookkiin. Ja harvoin kommentoin mitään 😊


    1. Kiitos Heli, kun tulit vierailulle blogiini ihanan Britan suosituksen perusteella ja kiva juttu, kun kommentoit ❤️😊

      On tämä outoa, kun itelläkin on nyt se olo, että haluaisi vain hautautua sisälle pimeään peiton alle. Mutta tänään jo huomasin pienen helpotuksen, kun oli ihan ok kävellä esikoisen kanssa parturiin. Tennarit jalassa ja muutenkin kevyempi vaatetus.
      Mutta se tietty innostus ja energisyys, se tuskin ihan heti tulee, mutta kesää kohti 😊😊 Pian alkaa vihertämään eikä se kirkas auringonvalo enää satu silmiin ja mieleen ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *