Liikunnan ilo!

Mie olen niiiin onnellinen. Kun olen sen viimenään löytänyt kuluneiden vuosien aikana, liikunnan ilon :) Ihan oikeasti se hyvä fiilis sen jälkeen, kun on jotain tehnyt! Ei tarvitse olla hampaat irvessä suorittamista eikä aina mitään ”sata lasissa” -meininkiä, mutta kyllähän se vain on hienoa, kun on omalle kropalleen antanut mahdollisuuden liikkua. Antanut kropalleen sitä, mitä se vaatiikin eli liikettä. Siinä samalla myös pääkoppa saa tietynlaista terapiaa.
 

”Treeniohjelmani”

 

Liikun, kun kerkeän ja silloinkin liikun sillä tyylillä, kuin itsestä hyvältä tuntuu. Jos tekee mieli hölkätä kovaa, hölkkään kovaa, sykkeistä tällä hetkellä viis (kunhan eivät lähellä maksimia pompi). Jos haluan höntsäillä eli mennä rennommin, höntsäilen, jolloin samalla katselen ja tutkin luontoa, otan kuvia, fiilistelen, kuuntelen musiikkia.
 

On ihan parasta näin kesäaikaan mennä tuonne Kymijoen rantaan kävelemään ihan omassa rauhassa, ihailla maisemia, nauttia olostaan. Luonnon tuoksuja haistellessa voi toisinaan palata oman lapsuuden kesiin. Se onkin jännä, miten varsinkin erilaiset tuoksut tuovat muistoja mieleen… 

Näissä maisemissa sielu lepää, Kymijoki toukokuussa 2017
 

Miten järjestän aikaa liikunnalle?

 

Ilman muuta myös järjestän aikaa liikunnalle, koska mun pääkoppa ja kroppa sitä huutavat. Ikää tulee (valitettavasti) koko ajan lisää ja fakta on se, että kehosta on pidettävä huolta. 

 

Noin kerran viikossa jumppailen kotona kahvakuulien ja/tai jumppapallon kanssa. Lapsenvahtina toimii esim. Ryhmä Hau :D Pyykkien viikkauksenkin hyödynnän niin, että samalla teen kyykkyjä. Ikea-kassi pyykkeineen lattialle ja aina teen kyykyn, kun otan sieltä lattian tasosta vaatteen. Kun etsin sukille pareja, pysyttelen siinä kyykyssä pikkasen pidempään, pientä pumppausliikettä tehden.

Yleensähän mulle kertyy kerralla kahdesta neljään koneellista puhtaita vaatteita viikattavaksi, joten ihan muutaman kyykyn siinä saan tehdä… :D Lisäksi olen nyt alkanut hyödyntämään jumppapalloa, jonka päällä istuskelen esim. poikien iltapalan aikana tai muuten ”joutilaina” hetkinä.

Kolme eripainoista kahvakuulaa sekä jumppapallo.
Saa hyvän treenin aikaiseksi :)
 
 

Lenkillä pyrin käymään sopivissa väleissä 2-3krt/vko. Välillä taapero rattaissa, mutta mieluiten käyn ihan itsekseni, jos vain mahdollista. Joskus menemme poikien kanssa vanhempieni luo ja käyn siellä lenkillä ennen kuin lähdemme poikien kanssa kotiin. Eilen mies ja pojat lähtivät isoisovanhemmille kylään ja mie menin hetken päästä perästä hölkäten, pienen kiertoreitin kautta. Yhdessä kävelimme kotiin, esikoinen oli pyörällä.

 

Viime sunnuntaiaamuna kävin hölkkäämässä 10 km sillä aikaa, kun mies oli poikien kanssa kotona. Aikaa mulla meni reilu tunti, jonka olisin kotona varmaan käyttänyt somettamiseen tai muuhun yhtä hyödylliseen :D

 

Fiilis aina lenkin jälkeen: hyvä! :)
Hien haju: paha :D

 

Hyötyliikunta on myös todella tärkeää

 

Meidän perhe on siitä onnellisessa asemassa, että meiltä kotoa on matkaa kaupoille alle puoli kilometriä ja lähimmät puistotkin ovat noin kilometrin päässä. Liikun poikien kanssa todella paljon kävellen ja esikoinen monesti pyörän kanssa. Siinäkin saa hyvin sykkeet korkeammalle, kun ylämäissä työntää sekä rattaita että esikoista pyörällä

Mun luonne ei anna periksi, että lähden tästä kotoa autolla lähikauppaan. Kun on enemmän ostettavaa, suuntaamme Prismaan tai Cittariin autolla, mutta pari-kolme kassillista onnistuu tuoda lähikaupastakin rattaita hyödyntäen ;) 

 

Vaikkei kerkeäisi varsinaisesti harrastamaan liikuntaa, on hyötyliikuntakin tyhjää parempi ja pitää kropan liikkeessä. Vai miltä kuulostaisi, että treenaisi kolme kertaa viikossa salilla ”sata lasissa” ja loppuviikon viettäisi töissä istuen ja kotona sohvalla maaten…? Suurin osa arjesta olisi todella passiivista.

 

Tottakai kaikki liikunta ja liikkeellä oleminen ovat tyhjää parempia, mutta itse annan todella ison arvon nimenomaan hyötyliikunnalle. Samalla myös pojat oppivat siihen, ettei aina tarvita sitä autoa, varsinkin kun asumme näin lähellä palveluita (haja-asutusalueet asia erikseen).

 

Poikien kanssa kävelyllä
 
 

Jännittää kyllä, miten oman liikkumisen tulee käymään, kun työt syksyllä alkavat. Teen kuitenkin istumatyötä, joten täytyisi muistaa pysyä vähän liikkeessä työpäivienkin aikana. Berberiä vain ylös työtuolista! Työarjen alettua tulee entisestään korostumaan se, että iltaisin on pysyttävä liikkeessä ja lenkille/jumppailemaan olisi hyvä päästä edes pari kertaa viikossa. Tiedän, että koko kehossa tulee äkkiä näkymään ja tuntumaan, jos liikunta jää kokonaan pois.

 

Omat liikuntatottumukseni tällä hetkellä, 

tässä elämäntilanteessa:

 
  • lenkkeilyä kävellen/hölkäten, hitaammin tai nopeammin, eri pituisia matkoja 2-3 krt/vko
  • lihaskuntoa kotona kahvakuulilla ja/tai jumppapallolla 1-2 krt/vko
  • hyötyliikuntaa; kävellen kauppaan, puistoon, lähellä asuvien kavereiden luo… 
  • kotitöiden hyödyntäminen esim. lihaskuntoharjoittelussa
 
Anoppilan maisemissa

 

Omat vinkkini sinulle :)

 

Löydä oma juttusi

 

Toiset tykkäävät rempoa salilla, toiset juoksevat 10km tunnissa, toiset nauttivat rauhallisemmista kävelylenkeistä, toiset rakastavat ryhmäliikuntatunteja jne. Ihan varmasti jokaiselle löytyy joku liikuntalaji, joka tuntuu omalta :) Siihen voi vain mennä aikaa ennen kuin se oma juttu löytyy. Yksi, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle.

 

Järjestä aikaa liikunnalle

 

En vähättele yhtään, etteikö olisi hankalaa esimerkiksi kiireisimpien ruuhkavuosien aikana liikkua, mutta yksi hyvä keino ainakin YRITTÄÄ harrastaa liikuntaa, on laittaa ihan kalenteriin ylös, milloin on sinun vuorosi käydä vaikka puolen tunnin kävelyllä. Tai miettiä, valitsetko sen puoli tuntia kestävän koko kämpän imuroinnin vai paineletko joskus vähän haukkaamaan raitista ilmaa?

 

Meillä äidin liikunta menee joskus kotitöiden edelle. Eikä sitä muutenkaan tarvitse siellä ruuhkavuosien keskellä liikkua kymmentä tuntia viikossa, parikin puolen tunnin sessiota riittävät. 

 

Hyötyliiku

 

Jos sitä aikaa varsinaiselle liikunnalle ei löydy millään tai ylipäänsä motivaatiota, yritä kuitenkin pysyä liikkeessä. Ihmistä ei ole luotu istumaan/röhnöttämään/makaamaan paikallaan.

 

Tee puutarhatöitä, leikkaa nurmikko, kolaa lumet, valitse rappuset hissin sijasta, kävele kauppaan ym (jos nämä siis ovat kohtuullisen matkan päässä), juokse/hypi trampoliinilla/pelaa jalkapalloa lasten kanssa, puistossa ollessanne tee askelkyykkyjä/hyödynnä kiipeilytelineitä/steppaile hiekkalaatikon reunaa vasten, pyri ylipäänsä ottamaan pitkin päivää askeleita istumisen sijasta… 

 

Elämäntilanteet muuttuvat

 

(tämä on se ajatus, jota itsekin edelleen työstän) Lapset kasvavat ja pärjäävät jo omineenkin sen aikaa, kun äiti käy lenkillä tai salilla. Lasten kasvaessa heidät voi ottaa liikuntaharrastukseen mukaan. Lasten itse harrastaessa vaikka jalkapalloa, voi itse käydä treenien aikana lenkillä, jos lapsia joutuu kuskaamaan harrastusten pariin. Lenkkeily on muutenkin oiva tapa tutustua vieraampiinkin kaupunkeihin ja kyliin.

 

Elämä on täynnä vaiheita. Aikansa kutakin.

 

Ole armollinen itsellesi, mutta ole myös hyvä itsellesi

 

Sinä olet se, joka kehosi kantaa. Sinä olet se, joka kehonsa kanssa elää päivästä ja vuodesta toiseen. Sinä olet se, joka tekee omat valintansa sen suhteen, miten kehoaan kohtelee. 

 

Kun sinä voit hyvin, jaksat pitää huolta muistakin. Sinun kehosi on arvokas. Sinun terveytesi on arvokas. Sinä olet arvokas ❤

 
 
 

Liikunnan iloa,

toivottelee Henna :)

 
 

P.S. Katsotaan sitten loppuvuodesta, miten tulen teille itkemään, kun en löydä aikaa liikunnalle sitten millään ja kroppa alkaa osoittamaan mieltään… 

 
 
Sinua saattaa kiinnostaa aiemmista teksteistäni:
 
 

 

 
 
 
 
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *