Miten näet itsesi? Miten muut näkevät sinut?

Monesti me ihmiset näemme itsemme eri tavalla kuin muut. Varsinkin jos taustalla on huonoja kokemuksia, masennusta tai huonoa itseluottamusta, voi ihminen nähdä itsensä aivan eri tavalla kuin mitä toiset ihmiset näkevät. Se oma päänsisäinen ajatusmaailma on kuitenkin todella vahva ja sitä voi olla vaikea muuttaa toisenlaiseksi.

Olen aiemminkin tuonut esille, miten minulla on huono itsetunto enkä sinänsä arvosta itseäni. Oma sisäinen puheeni on toisinaan suhteellisen rumaa. En mie samalla tavalla puhuisi kenellekään toiselle ihmiselle, sehän olisi aivan kamalaa. Jännä, että sitä kuitenkin itseään moittii ja sättii jatkuvasti? Juuri sitä, jota pitäisi rakastaa kaikista eniten.

SilmäNI alkavat avautumaan

Jokin aika takaperin julkaisin omalla facebook-sivullani päivityksen, jossa kysyin kavereiltani, mitä positiivisia piirteitä tai asioita he minussa näkevät. Odotin, että ehkä muutama ihana ”vakikommentoija” vastaa, mutta sainkin todella paljon vastauksia, erittäin ihania sellaisia. Tiivistettynä kommentit olivat:

”Aito, ystävällinen, rohkea, lämmin, empaattinen ja välitön. Kuin raikas tuulahdus, jolla on suuri sydän.”

Luin ja vastasin kommentteihin kyyneleet silmissä. Jälleen totesin itselleni sekä heille, miten voikaan ihmiset nähdä minut eri tavalla kuin miten näen itseni.

Tämän jälkeen olen miettinyt asiaa paljon ja tullut siihen tulokseen, etteivät nuo ihmiset niin kovin väärässä olleet. Minusta kyllä löytyy niitä kaikkia piirteitä, joita he toivat esiin. Osa piirteistä on jopa korostunut viime kuukausien aikana. Ne piirteet ovat päässeet aidommin esille, kun mun ei tarvitse hakea muilta samalla tavalla hyväksyntää kuin ennen.

Vapautuminen kahleista

Olen alkanut vapautumaan henkisen sisimpäni kahleista. Annan itseni pikkuhiljaa olla se Henna, joka oikeasti olen. En ole se ihminen, joka olen ollut 10 tai 15 vuotta sitten. En edes se, joka olin ennen lasten syntymää. Sisimmässäni mie kuitenkin olen aina ollut se, jollaiseksi minua siinä facebook-julkaisussakin kuvailtiin, mutta olin vuosien aikana kasvattanut aikamoisen (moska)kuoren sisimpäni ympärille enkä uskaltanut olla oma itseni.

Olen osittain saanut elämässäni aloittaa puhtaalta pöydältä ja antaa ihmisten tutustua minuun itseeni, ei siihen sekoilevaan, alkoholiongelmaiseen tyyppiin, joka joskus olen ollut. He, joiden kanssa on sitten syntynyt syvempikin yhteys, ovat saaneet kuulla niitä mustempiakin tarinoita. Tai eivät ne mitään tarinoita ole, kun ihan totista totta.  Mukana ovat onneksi pysyneet pieni osa heistäkin, jotka ovat nähneet ne mustimmatkin ajat, joiden häpeää kannan mukanani vieläkin.

Tässä kuvassa olen muuten minä, ilman meikkiä, oman pihani ulkovaraston rappusilla juomassa kahvia. Kuvassa ei filtteriä eikä muitakaan hienouksia. Pipo ei ole minulle koskaan mielestäni sopinut, näytän ihan ”äijältä”, mutta tämän näköinen mie olen, hyvin arkinen.

Kertokaa toisillenne positiiviSIa puolianne

Mun mielestä on ihan tervettä saada välillä palautetta  itsestään, varsinkin niitä positiivisia puolia. Ihmiset kaipaavat kuulla kehuja ja positiivisia asioita itsestään. Päälle päin ihminen voi vaikuttaa hyvinkin itsevarmalta ja jopa ylimieliseltä, mutta siellä sisimmässä voi olla hyvinkin rikkinäinen ja huonon itsetunnon omaava sielu, jonka ajatusmaailma on mustaakin mustempi.

Toiset voivat pitää huomionhakuna sitä, että jossain facebookissa ”kerjätään” ihmisten positiivisia kommentteja omasta itsestään, mutta ei niitä sellaisia päivityksiä laita sellaiset, joilla on jo valmiiksi terve ja hyvä itsetunto. Huomionhakua tai ei, mutta ei nykymaailmassa ihmisiä liikaa kehuta.

Eroaako sinun näkemyksesi itsestäsi kovinkin paljon verrattuna siihen,
miten muut sinut näkevät? 

Rakkaudella
Henna

*Kuvassa näkyvä keraaminen takeawaymuki on saatu näkyvyyttä vastaan Knabinalta

 

6 kommenttia artikkeliin ”Miten näet itsesi? Miten muut näkevät sinut?


  1. Heitän nyt hieman asian vierestä, mutta on myös mielenkiintoista, miten eri tavalla eri ihmiset näkevät minut. Siis ihan lähipiirissäkin. Perhelle olen hieman avuton mutta ikipositiivinen pikkusisko, kaveriporukassa olen höselö hauskuuttaja, sukulaisille olen ujo ja herkkä hiirulainen, työpaikalla olen tehokas ja tyyni. Ja kaikki nuo puolet ovat yhtä paljon totta, mutta eri ihmiset ja tilanteet tuovat niitä eri tavalla pintaan.

    https://aatenarikka.blogspot.com/


    1. Kiitos Hakkarainen kommentistasi! :)

      Samaa olen miettinyt. Meillä on jokaisella eri roolit tässä elämässä. Esim itse olen äiti, puoliso, ystävä, sukulainen, työkaveri, harrastuskaveri, bloggaaja jne. Monta eri roolia ja jokainen taho tuo itsessäni hieman eri piirteitä esille. :)


  2. Ihana teksti! Sain juuri aloitettua tarkemman tutustumisen tunnelukkoihin ja tästä tuli mieleen, miten Kimmo Takanen kirjassa kuvaa niiden vaikutusta näkemuksen kohdistumiseen tiettyihin puoliin ja osiin itsessään ja maailmassa. Ja epävarmuus sekoitetaan jotenkin todella usein itsevarmuuteen, nuo piirteet saattavat tietty välillä näkyä hyvinkin samanlaisena käytöksenä. On kyllä myös hauska huomata, miten joku voi kuvailla aivan erilaiseksi, kuin mitä itse ajattelee olevansa. 🙂


    1. Kiitos Annu kommentistasi ♡

      Nuo tunnelukot ovat kyllä yksi mielenkiintoinen aihe, johon varmaan täytyy tutustua tarkemmin :)


  3. Monien on tosi vaikeaa kehua muita ja vastaanottaa niitä. Helposti vastataamme vähätellen, kun saamme kehuja. Yleensä, kun kysytään missä olet hyvä, niin emme osaa vastata, koska emme ole joko saaneet kehuja tai emme ole vastaanottaneet niitä. Ja sen lisäksi jos itseä soimaa jatkuvasti, niin tuntuu, ettei ole missään hyvä, eikä osaa mitään.

    Uskon, että meillä melkein jokaisella on opittavaa siinä, että voisimme lausua kehuja useammin muille ja myös ottaa niitä aidosti vastaan. Varmasti kaikkien itsetunto kohenisi pikkuhiljaa. 🙂

    Kehukampanja olisi hyvä 🙂 ei ole itseltä pois, sanoa mukavia asioita muille vaan päin vastoin siitä tulee itsellekin hyvä mieli.

    Mukavaa syksyä sinulle. 🙂

    https://duniatoropainen.blogspot.com


    1. Kiitos Dunia kommentistasi! <3

      Olen ihan samaa mieltä, että meidän pitäisi kehua enemmän toisiamme, mutta opetella myös ottamaan kehuja vastaan. Varsinkin poikien kehuessa minua jossain asiassa pyrin, etten alkaisi vähättelemään, vaan totean yksioikoisesti "Kiitos" enkä aloita sitä "No eihän tossa nyt mitään tai en mie mitään osaa".

      Mukavaa syksyä myös sinulle :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *