Nyt on tosi kyseessä

Huomenna maanantaina todellisuus iskee vasten kasvoja. Aamulla mun pitäisi saada pojat päiväkotiin ja itseni töihin ilman, että siihen menee koko aamua ?
Perjantaina, ensimmäisenä työpäivänäni anoppini oli poikien kanssa tässä meillä työpäiväni ajan. Sain siis aamulla lähteä ilman, että tarvitsi poikia saada lähtökuntoon ja töissä sain olla ilman, että tarvitsi miettiä, miten pojilla sujuu. Sain keskittyä omaan pärjäämiseeni ?
Jännittää. Vähän ahdistaa. Vähän pelottaa. Hetkittäin jopa pientä pakokauhua on havaittavissa. Pelkään kontrollin menettämistä. Pelkään, etten saa pidettyä kaikkia lankoja käsissäni. Pelkään omia ja poikieni tunteita.
Oma jännitykseni purkautuu tiuskimisena ja kestän entistä huonommin sitä yleistä älämölöä ja kaaosta ympärilläni. Haluaisin käpertyä sellaiseen omaan pieneen pumpulipalloon ja toivoa, että joku muu hoitaisi meidän puolesta tämän sopeutumisvaiheen uuteen arkeen ?


Kuva: Pixabay

Yritän kuitenkin olla positiivisin mielin. Moni muukin tästä siirtymävaiheesta on selvinnyt, joten miksei mekin? ☺
Täytyy olla itselleen armollinen ja toivoa ymmärrystä myös muilta, niin lähipiiristä, päiväkodilta kuin työyhteisöstäkin. Itselleni tyypilliseen tapaan käperryn hetkeksi enemmän sisäänpäin.
Blogi hiljenee mahdollisesti ensi viikonloppuun (tai johonkin) asti, koska aion keskittää energiani tähän kaikkeen muuhun ☺ Tulen kyllä aikanaan tekemään yhteenvetoa, miten arki on lähtenyt sujumaan ja millä strategialla on menty eteenpäin.
Blogin Instagram-tili kannattaa ottaa seurantaan, koska sinne saatan laittaa jotain pikaisia kuulumisia ☺
Ihanaa alkanutta syyskuuta ja uutta viikkoa teille ?☺


Rakkaudella
Henna
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *