Oksennustauti lapsiperheessä – siinä on hauskuus kaukana

                                                               *sisältövaroitus: Ei herkille

oksennustauti

Yrjötauti. Mahatauti. Vatsatauti. Oksennustauti. Noro. Saatanan tauti. Monta nimitystä yhdelle inhottavimmista, mutta valitettavasti lähes jokaiseen lapsiperheeseen kylään tulevasta taudista. Niin se tuli meillekin.

Olemme siitä onnekkaita, ettei meillä kovin usein vatsatauti vieraile. Olemme miehen kanssa olleet rajussa vatsataudissa aika tasan neljä vuotta sitten. Tuolloin kaksivuotias esikoisemme oli samaan aikaan karmeassa räkätaudissa. 

Tänä talvena oli kuitenkin meidänkin vuoro saada muistutus siitä, miksi tätä tautia ei todellakaan kukaan halua itselleen. Instan puolella olenkin viime päivien aikana jakanut enemmän kuulumisiamme, mutta tässä vielä yhteenveto sekä postauksen lopussa omat selviytymiskeinomme.

Ensimmäinen uhri

Tiistai-iltana se alkoi. Pojat olivat jo nukkumassa, ilta oli mennyt ihan normaalisti. Kuopus kolme wee oli tosin poikkeuksellisesti halunnut kaurapuuroa iltapalaksi, joten sitä hän sai. Kello oli aikalailla puoli yksitoista, kun kuopus alkoi itkeskelemään sängyssään. Olimme miehen kanssa molemmat jo torkahtaneet eikä kumpikaan olisi jaksanut nousta katsomaan, mistä kenkä tällä kertaa puristaa. 

Itkeminen lisääntyi ja nousin sängystämme, hieman pahaa aavistaen. Kun pääsin poikien huoneeseen, odottava näky oli kaamea: pieni poikamme aivan oksennuksessa. Tyynyt, pehmolelut, sänky, pojan hiukset, naama, yövaatteet… Voi apua :( :( 

Huusin mieheni apuun. Hän jäi suorimaan sänkyä, kun mie kannoin oksennusta valuvaa poikaamme kylppäriin. Siellä vaatteiden riisuminen ja itkevä poika suihkuun. Alkoi siivous- ja puhdistusoperaatio. Käsidesi kaivettiin esiin, pyykkikone alkoi laulamaan.

Vuorasimme sänkymme pyyhkeillä ja laitoimme pojan vain vaippasiltaan nukkumaan. Hän itki unipupunsa perään, mutta pupukin oli saanut aikamoista damagea, joten se oli pesukoneessa pyörimässä.

Tästä eteenpäin poika oksenteli noin puolen tunnin välein. Melkein joka kerralla sain metsästettyä saaliin vatiin. En itse juuri nukkunut, joten kerkesin reagoimaan heti, kun pojan vatsa kurahti pahaenteisesti. Lähes jokaisen tyhjennyskerran jälkeen hän halusi hörpyn vettä ja nukahtaa heti uudestaan. Kello neljältä aamuyöllä oli viimeinen kerta.

Keskiviikkoaamuna laittelin päiväkotiin sekä töihin viestiä, että poika oksenteli edellisen yön, joten tuskin loppuviikosta kukaan meistä on paikalla missään. Keskiviikkona kuopus oli kuitenkin aivan normaali ja halusi heti aamusta syödäkin.

Seuraavat uhrit

Keskiviikko meni meillä aikalailla lepäillessä ja itse olin todella nuutunut edellisen yön valvomisista johtuen. Elättelin jo suht seesteisen ja rauhallisen keskiviikon jäljiltä, että selvisimme säikähdyksellä. Varsinkin kun keskiviikko-torstai välinenkin yö meni rauhassa, kaikkien nukkuessa. Varmuuden vuoksi oli kaikki sängyt vuorattu pyyhkeillä, matot lattioilta kääritty, juomaa hollilla sekä vateja saatavilla.

No mutta, vielä mitä!

Torstaiaamuna sain aamupalan vielä jotenkin syötyä, mutta siitä noin tunnin päästä oli mun vuoro aloittaa. Linnottauduin saman tien makuuhuoneeseemme. Siitä sitten puolen tunnin välein kävin vessanpönttöä morjestamassa. 

Iltapäivällä aloitti kuusivuotias esikoispoikamme. Hän kyllä tunnisti pahan olon ja hoputtelimme häntä kylppäriin tai vadin ääreen. Loppujen lopuksi koko ensimmäinen lasti tuli lattialle kylppärin oven eteen, aika tehokkaasti roiskuen vähän joka paikkaan… Yäääääk.

Taas itkevä, huutava, oksennuksessa oleva lapsi sekä oksennuksien siivoamista samalla, kun itselläkin oli vielä todella huono olo ja vessanpönttöä sai halailla.

Mies aloitti oman vuoronsa torstai-iltana. Siihen asti hän oli pystynyt olemaan avuksi torstaipäivän aikana, onneksi niin, koska minusta ei yllättäen meinannut olla mihinkään! Itse lopettelin oman urakkani vasta perjantain vastaisena yönä, kuten myös esikoinen ja mies. 

Esikoiselta tuli vielä perjantaina pari ylläriä, kun oli joko juonut tai syönyt liian paljon kerralla. 

Nyt olemme miehen kanssa kärsineet enempi vähempi pulputtavista ja kipeistä vatsoista. Väsymys on ollut kova, kuten myös päänsärky perjantaina.

Fiilis, kun takana oli 10 tuntia yrjöämistä.

Erakoituminen

Erakoiduimme aika vahvasti, ettemme vain vie tartuntaa eteenpäin. Esikoinen jäi eskarista pois heti keskiviikkona, vaikka oli vielä terve silloin. Viikonloppuna olisi ollut omalla kylällä mukava lastentapahtuma, esikoisella yhdet kaverisynttärit sekä isomummun synttärikahvittelut, mutta jätimme kaikki väliin, koska vielä perjantaina kuitenkin oireilimme melko vahvasti kolme neljästä perheenjäsenestä.

Eikä tässä olisi mihinkään oikein jaksanutkaan lähteä. Väsymys on sen verran kovaa sekä noin muuten se inhottava ja vetämätön olo.

Mitkä olivat selviytymiskeinomme?

Koko perheen läpikäyvä vatsatauti on oikeasti koetteleva kokemus. Jossain vaiheessa tuli ajateltua, että tauti on jo siitäkin inhottava, kun se on niin nöyryyttävä. Pistää aikuisen ihmisenkin aivan polvilleen ja kehonsa armoille. Ei pysty hallitsemaan, että tuleeko sitä tavaraa ja mistä päästä sitä tulee. Toisinaan paras paikka nukkua on kylppärin lattia. Onpahan sieltä helppo siivota sotkut.

Perheellämme oli muutama keino selviytyä viime päivistä:

Toimiva pyykinpesukone sekä kuivausrumpu
Kyllä, pesutorni on ollut aivan pelastus ja en ole edes laskenut, kuinka monta koneellista on pesty. Siellä on pyörinyt pyyhkeet, täkit, tyynyt, lakanat, vaatteet, pehmolelut. Ensimmäisinä päivinä kone pyöri aamusta iltaan ja illasta aamuun.

Tarpeeksi pyyhkeitä, joilla vuorata sängyt ja sohvat
Joskus olen miettinyt, että onkohan meillä pikkasen liikaa pyyhkeitä. Kun ei kuitenkaan käytetä kuin paria per nassu. Mutta jo lasten räkätautien (ts. limayrjöt) aikana pyyhkeet tulevat tarpeeseen ja niin tulivat nytkin. Pyyhkeillä oli hyvä vuorata sängyt sekä sohvat ja likaantunut pyyhe oli helppo heittää suoraan koneeseen.

Matot rullalle
Makuuhuoneista ja olkkarista rullattiin matot lattioilta. Helpompi se yrjö on siivota paljaalta lattialta kuin alkaa mattoa pesemään.

Telkkarista kaikkea kivaa hömppää
Katsoimme todella paljon erilaisia lastenelokuvia ja -kanavia. Yhden vuorokauden aikana telkkari oli auki lähes koko ajan, koska joka tapauksessa jompi kumpi meistä vanhemmista ei saanut nukuttua.

Vateja ja ämpäreitä saataville
Sekä olkkarissa että makuuhuoneissa oli varmuuden vuoksi oksennusvadit tai -ämpärit. Kävin jokaisen session jälkeen vadin huuhtelemassa saman tien.

Kylppäri se likaisin paikka
Onneksi meillä on kaksi vessaa. Kylppäri toimi siinä roolissa, että siellä hoidettiin oksennusten suihkuttelut pois lasten päältä, siellä oksennettiin ja tarvittaessa nukuttiinkin. Käsiteltiin likaista pyykkiä. Pieni, varsinainen vessamme oli se, jossa terveemmät kävivät asioillaan.

Erilaisia juomia ja sipsiä
Meillä meni aika paljon suolaa sisältävää kivennäisvettä, hanavettä, pillimehuja ja cokista. Sipsit olivat niitä, joita alettiin syömään yksi kerrallaan, kun alkoi nälkä painamaan.

Mustikkakeitto ja hedelmät
Mustikkakeitto sekä smoothiet ovat olleet ihan parasta toipumisessa, kuten myös hedelmät sellaisenaan. Jotenkin sitä tekee mieli kaikkea raikasta ja kevyttä. Lauantai-iltana erehdyimme syömään pizzerian pizzaa ja se ei kuitenkaan tainnut olla hyvä idea.

Alistuminen tilanteeseen
Tämä ei ollut itselleen se kaikista helpoin, mutta pakko oli yrittää. Piti alistua siihen, että tauti tuli ja kävi koko perheen läpi. 

Meillä ei ollut käytettävissä kokonaisia valkopippureita, jotta aikuiset olisivat voineet yrittää välttyä taudilta emmekä säästyneet siltä kovasta käsienpesusta ja -desinfioimisesta huolimatta. Tauti tuli ja sillä selvä.

Epätoivon hetkillä minua lohdutti eräs teksti, jonka löysin sinä yönä, kun valvoin kuopuksen unta: Oksennustauti on hyväksi. Tämä tuli luettua muutaman kerran ja siitä sain tietyllä tapaa lohtua.

Voittajafiilis, kun taudin jälkeen kykeni suihkuun ja pesemään hampaat.

Turhautuminen

En voi kieltää, etteikö tässä olisi myös hakattu päätä seinään viime päivien aikana. Kun kuopus toipui omasta taudistaan niin nopeasti, on hän hyppinyt ja touhunnut ympäri kämppää aamusta iltaan ja ollut hieman pahoillaan, kun kukaan ei ole hänen kanssaan jaksanut touhuta.

Turhaudun omalta osaltani siihen, etten anna itselleni armoa. Suoraan sanoen vituttaa tekemättömien töiden määrä, kun palaan sairaslomalta töihin. Sähköposti on täyttynyt ”Onko tästä asiasta jo enemmän tietoa” -kyselyistä ja omassa laskuboksissa laskujen eräpäivät ovat paukkumassa.

Turhaudun, kun en jaksanut heti suorittaa koko kämpän kattavaa suursiivousta, jotta saadaan tauti siivottua pois. Sain kuitenkin viimenään käytyä kaikki kriittisimmät pinnat kloorilla läpi. Vessaharjat on vaihdettu, kuten myös kaikkien hammasharjat. Käsipyyhkeitä on vaihdettu useamman kerran. Lakanat on vaihdettu puhtaisiin.

Taudin jälkeen hedelmät ja mustikkakeitto olivat kova sana.

Turhaudun, kun olemme olleet niin tiiviisti yhdessä viime päivät. Omat, hiljaiset hetket ovat olleet erittäin vähissä. Koko ajan joku vaatii jotain tai on jotain vailla. Saa hyppiä edes takaisin palvelemassa ja siivoamassa jälkiä. Kaikki kiukuttelevat ja hyppivät seinille. 

Meitä aikuisia paremmin toipuneet lapset eivät viihdy yhtään keskenään, vaan koko ajan mankuvat tekemistä. Aivan hiton raivostuttavaa eikä oma kärsivällisyyteni riitä enää. Onneksi miehellä on ollut parempi kärsivällisyys kuin minulla.

Kaikkinensa ollut suhteellisen paskat viime päivät, mutta onneksi olemme päässeet ulos nauttimaan auringosta sekä lähestyvän kevään ensimmäisistä merkeistä. Voidaan myös olla onnellisia, ettei tämä osunut viikon päähän, jolloin mulla ja pojilla alkaa loma.

Somea seuratessa on voinut huomata, ettemme myöskään ole olleet ainoat, jotka viime päivinä ovat tämän taudin kourissa olleet. Siinä ei olekaan mitään väärää, että inhottavan taudin kourissa hakee tiettyä vertaistukea somen kautta, kun ei ihmisten ilmoille voi lähteä.

Tsemppiä,
jos tauti teillä on parhaillaan ja
tsemppiä tulevaan,
jos sellainen tässä vielä iskee.

Mitä vinkkejä sulla on antaa itse vatsataudin jyllätessä tai siitä toipumiseen?

 

Rakkaudella
Henna

 

P.S. Pikkuhiljaa aion hurahtaa myös Pinterestin ihmeelliseen maailmaan, jonne loin oman profiilin tässä joutessani.

 

5

2 kommenttia artikkeliin ”Oksennustauti lapsiperheessä – siinä on hauskuus kaukana


  1. 3n lapsen kanssa jotain konsteja oppinu. Aina 100kpl laatikko kertak hanskoja kaapissa & cloridepullo. Jos epäilys taudista, just iltapalalla outo tms nii roskapussi sängynviereen. Pussi voi olla myös sangon päällä nut pelkkään sakkoon ei meillä örkitä (tuntuu et muovi vaikea saada puhtaaksi). Pidän myös yöpöydän kaapissa pussia valmiudessa ja siitä on ollut apua. Sanomalehdet suojaksi lattioille riskipaikoille, nopea vaihtaa hanskat kädessä puhtaat. 4 tautia alle vuoteen on kehittänyt taitoja😅😅


    1. Kiitos E kommentistasi ja voi apua, miten teillä on tautia ollutkin 😔 Ootte ihan pioneereja selviytymiskeinojen kanssa ❤️

      Hyviä vinkkejä kyllä, kiitos! Ja toivotaan, että selviäisitte nyt pidemmän aikaa ilman tautia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *