Osittaiselta hoitovapaalta täyteen työaikaan

Marraskuu hieman hirvittää, eikä niinkään hieman, vaan todella paljon. Marraskuun ensimmäisestä päivästä alkaen olen monen vuoden jälkeen täyttä työaikaa tekevä työntekijä.

Olen ollut molempien perhevapaiden jälkeen osittaisella hoitovapaalla eli tehnyt töitä 30 tuntia viikossa, noin kuuden tunnin työpäiviä. Tämä on ollut loistava ratkaisu ja ehdottomasti suosittelen jokaiselle, jos vain oma työtilanne antaa myöten. Osittainen hoitovapaa on työntekijän oikeus ja sitä voi käyttää perheen molemmat vanhemmat. Kela tukee hoitovapaata lapsen ollessa alle 3-vuotias sekä sitten taas lapsen ollessa 1. ja 2. luokalla koulussa. Siinä välillä Kelasta ei saa rahallista tukea, mutta oikeus osittaiseen hoitovapaaseen on aina siihen asti, kunnes lapsi pääsee toiselta luokalta.

Osittainen hoitovapaa ja lyhyemmät työpäiväni ovat mahdollistaneet sen, että pojat ovat olleet päiväkodissa noin seitsemän tuntia per päivä. Työ- ja hoitopäivien jälkeen kotona on voinut hetken hengähtää ennen kuin on alkanut tekemään ruokaa tai muita kotihommia. Joskus harvoin olemme jaksaneet kyläilläkin suoraan työ- ja päiväkotipäivien jälkeen.

 

Marraskuun alussa täyteen työaikaan

Työpaikallamme on ollut menossa muutosten vuodet ja paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa. Erilaisista, minusta riippumattomista muutoksista johtuen työnkuvani on muuttunut paljon kuluneen vuoden aikana ja tulee jatkossa muuttumaan lisää. Tästä johtuen siirryn tekemään täyttä työaikaa 1.11. alkaen.

Muutos hirvittää

Oikeasti hieman pelottaa tuleva muutos. Olen tehnyt täyttä työaikaa viimeksi syksyllä 2012, jolloin odotin esikoistamme. Tuolloin arjessani ei oikeastaan ollut mitään muuta kuin työt. Vapaa-aikani oli hyvin passiivista. Jos jaksoin tehdä kotihommia, piti niistä aina päivittää Facebookiin. ”Laiska töitään luettelee…” (ihana lukea facen muistoja noilta ajoilta :D )

Nyt meillä on kaksi energistä ja eläväistä poikaa, jotka vaativat oman osansa meidän vanhempien huomiosta ja jaksamisesta. Kotona on edelleen tehtävä ruokaa, pestävä pyykkiä, käytävä kaupassa, siivottava (edes joskus)…

Väkisinkin tulee mietittyä, miten väsyneitä tulemme olemaan seuraavien kuukausien aikana. Ja tulemme olemaankin väsyneempiä. Tottakai pidemmät päivät tulevat näkymään ja tuntumaan jaksamisessamme.

Mitä mieltä pojat ovat? Millä mielellä pidän heidät päiväkodissa pidempiä päiviä?

Esikoinen on aivan innoissaan, että saa jatkossa olla päiväkodissa ainakin neljään asti. Viime aikoina onkin tullut harmitus, kun olen puolen kolmen jälkeen mennyt hakemaan. Leikit ja piirtelyt kavereiden kanssa kun jäävät aivan kesken. Kuopus viihtyy päiväkodissa hyvin ja heillä onkin ryhmässään ihana kolmen pojan kopla, jotka leikkivät ja viihtyvät keskenään.

Erittäin hyvällä mielellä pidennän poikien hoitopäiviä, koska he ovat päiväkodissaan hyvissä käsissä. Näkisin heistä, jos jotain olisi pielessä / eivät viihtyisi, vaikka tiedostan kyllä, että päiväkotien päivät ovat usein melkoista kaaosta.

 

Ne muutoksen hyvät asiat

Tulen todennäköisesti töissä ehtimään paremmin tekemään kaikki tarvittavat työtehtävät ja tuleehan tämä täyteen työaikaan siirtyminen näkymään palkassa. Eikä tarvitse enää kuunnella niitä ”Kun sie et koskaan ole paikalla / Ethän sie kerkeä kuudessa tunnissa mitään tekemään” -kommentteja. Jatkossa saavat katsella minua aivan riittävästi :D

Ei siltikään iltaisin kellon perässä juoksemista

Onneksi meidän perhe on ollut niin ”laiska”, ettei meillä ole aikataulutettuja harrastuksia. Mie käyn kerran viikossa ohjatulla kuntosalitunnilla, mutta noin muuten meillä ei ole mitään. Kukaan muu ei harrasta mitään tiettyä, joten meidän ei tarvitse työpäivien jälkeen juosta kellon perässä. Tästä itseasiassa oli terapeuttini kanssa puhetta. Hän kertoi monen asiakkaan kertoneen, miten yksi arkea rasittavista ja energiaa vievistä asioista on nimenomaan iltaisin harrastuksissa juokseminen tai niihin kuskaaminen, sellainen kellon perässä juokseminen ja autossa istuminen.

Stoppi sosiaaliselle elämälle

Uskon, että tulemme erakoitumaan entisestään emmekä juurikaan jaksa / saa aikaiseksi sovittua treffejä ihmisten kanssa. Syksyn ja talven pimeys houkuttaa enemmän omaan sohvannurkkaan kuin olemaan sosiaalinen ihmisten ilmoille. Onneksi edelleen on vapaat viikonloput, joihin voi yrittää jotain pientä joskus sopia. 

Arkea helpottavat asiat

Riittää, kun päivällistä tekee noin kaksi kertaa arkipäivien aikana. Tekee sellaisia ruokia, joita helposti syö parikin päivää. Pyykinpesua voi edelleen keskittää eniten viikonloppuihin. Imurointia ja muita siivouspuuhia tehdään silloin, kun siihen on energiaa eli jatkossakaan ei ole varsinaista siivouspäivää. Kaupassa käydään edelleen kerran viikossa, jolloin ostetaan viikon ruokatarpeet.

Positiivisin mielin kohti muutosta

Eihän siinä muu auta, positiivisin mielin on mentävä eteenpäin. Lapset kyllä sopeutuvat, minäkin varmaan, sitten ajallaan. Tottakai mietin, miten tämä nykyisessä tilanteessani tulee vaikuttamaan jaksamiseeni, mutta on yritettävä olla tuntosarvet herkkinä omien olojeni suhteen. Toivottavasti ympärilläni olevat ihmisetkin tarvittaessa ”nykäisevät hihasta”. Tämä on kuitenkin monen perusarkea, monilla paljon enemmän kaaosta kuin meillä, joten turhaan mie tässä ruikutan, mutta muutos on aina muutos :) Ottaa oman aikansa, ennen kuin sen on prosessoinut päässään. 

Rakkaudella
Henna

 

Lue myös: 

Arkeamme helpottavat asiat

Ruuhkavuosien hyvät puolet

Työn ja perhearjen yhdistämistä helpottavia asioita

Yhteydenpito ystäviin ruuhkavuosien keskellä

 

 

Artikkeli kategoriassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *