”Äiti, etkö sinä enää tykkää meistä?”

Näin kysyi meidän neljävuotias esikoispoikamme tänään. Voin sanoa, että oli jokseenkin pysäyttävä kysymys. Oma lapseni kyseenalaistaa sen, ettei oma äiti enää muka tykkäisi hänestä. Tilanne, jossa kysymys esitettiin, oli seuraavanlainen: Iltapäivällä yritin viikata pyykkejä, laittaa tietokonetta kuntoon (on ollut ”pikkuisen” teknisiä ongelmia) ja kuunnella samalla jatkuvaa älämölöä ja kysymysten tulvaa. Viime yönä Jössikkä oli herännyt… Lue lisää ”Äiti, etkö sinä enää tykkää meistä?”

Kun kamelin selkä katkeaa

Osa teistä varmasti tietää, miltä tuntuu, kun joku asia tai tapahtuma on se niin sanottu viimeinen niitti. Kun se kamelin selkä katkeaa. Mulla oli yksi niistä hetkistä tänään. Olimme koko perheen voimin tekemässä lähtöä äitini synttärikahveille. Minä jo puin Jössikälle ulkovaatteita, kun taas miehellä ja Jäpikällä oli omat perinteiset riehumissessiot meneillään. Istuin eteisen lattialla Jössikkä… Lue lisää Kun kamelin selkä katkeaa

Päivän parhaimpia hetkiä – heti illan jälkeen

Yksi päivän parhaimpia hetkiä on ehdottomasti lounaan jälkeen! Jössikkä ulos päikkäreille ja Jäpikälle tabletti ja mitäs mie teen? No käyn sohvalle ihanan lämpöpeiton alle! Hetken surffailen facessa ym. ja sitten yritän myös levätä, silmät kiinni, hetken aikaa. Jäpikän ollessa päiväkodissa nautin samalla hiljaisuudesta, muina päivinä taustalla on hiljaisena tabletilta kuuluvat Risto Räppääjä -laulut, Lego City… Lue lisää Päivän parhaimpia hetkiä – heti illan jälkeen

Unikoulu – lempeästi kohti parempia öitä

Sanasta unikoulu tulee edelleen monelle mieleen, että lapsi opetetaan nukahtamaan ja nukkumaan niin, että hän saa huutaa itsensä uneen. Ei näin. Jos sinulle sanasta unikoulu tulee mieleen pelkästään huudattaminen, suosittelen tutustumaan erilaisiin unikouluihin. Esimerkiksi MLL:n vanhempainnetissä on esitelty muutama lempeä vaihtoehto. Kuva: Pixabay Tässä postauksessa kerron teille, miten meidän unikoulu Jössikän kanssa on sujunut. TaustaaJössikkä oli pikkuvauvana… Lue lisää Unikoulu – lempeästi kohti parempia öitä

Mihis suuntaan sitä ollaan menossa?

Helou! Täällä taas :) Olen tässä hieman miettinyt, ihan vain uuden vuoden kunniaksi, mihin suuntaan mie tätä blogia lähtisin kehittämään ja viemään. Ihan ensimmäisessä postauksessani kirjoitin näin: ”Niin ja mitäkö tämä blogi tulee sisältämään?Lähinnä ajattelin joskus paneutua yksittäisiin aihealueisiin, jotka milloinkakin ihastuttavat/vihastuttavat.Tämä ei tule olemaan fitnesspumppaajumppaakanaarahkaa, ei vaaleanpunaista (tai -sinistä) unelmahöttöä, ei sisustusta, ei ruokahifistelyä, ei poliittisia… Lue lisää Mihis suuntaan sitä ollaan menossa?

Päivän positiiviset purkkiin !

Positiivisuuspurkki omalla paikallaan sängynpäädyssä Koska tämä vuosi 2017 tulee olemaan minun henkisen puoleni korjaus- ja fiksausvuosi, aion ottaa käyttööni PÄIVÄN POSITIIVISET -purkin. Kyllä, juurikin sellaisen. Ihan omilla olemattomilla ”askartelutaidoillani” tuunatun lasipurkin. Tämä idea perustuu netissäkin pyöriviin esimerkkeihin kiitollisuuspurkeista. Oma purkkini näyttää alakoululaisen, ellei jopa päiväkoti-ikäisen värkkäämältä, mutta onpahan oma tekemä. Tulen pyrkimään epäsäännöllisen säännöllisesti kirjoittamaan lapulle… Lue lisää Päivän positiiviset purkkiin !

Arki – täällä taas

Se on täällä taas. Arki. Pikkulapsiperheen arki. Joulukuu olikin yhtä juhlaa, kun vietettiin poikien synttärit joulun ja uuden vuoden lisäksi. Semmoista hulinaa ollut viikkotolkulla. Nyt mennäänkin monta kuukautta ihan perusarki meiningillä. Tänään oli tosissaan ”karu paluu arkeen”. Mie olin pienemmän eli Jössikän kanssa aamupuurolla jo klo 5.30 jälkeen. Hän kun olisi vain halunnut maitoa lipittää… Lue lisää Arki – täällä taas

”Uusi vuosi, uusi minä” – Ei nyt sentään!

Mitä vuodesta 2016 on jäänyt käteen? Uusi pyjamani Vauvasta taaperoksi kasvanut kuopus Jössikkä on kasvanut vuodessa pituutta noin 20 cm ja painoa kerryttänyt 5,5 kiloa. Tällä hetkellä hän kävelee tukia vasten ja tuen kanssa, kiipeilee minne pääsee, harjoittelee lusikalla syömistä… Ymmärtää joitakin sanoja ja lauseita. Itse ei puhu kuin omaa kieltään. Meidän paatintappi ? Väsymys… Lue lisää ”Uusi vuosi, uusi minä” – Ei nyt sentään!

Vastarannan kiiski se täällä taas rääkyy

Hei vaan hei!  Toivottavasti vietitte ihanan joulun, jota saa taas muistella lämmöllä seuraavaa joulua odotellessa ❤ Olette muistaneet syödä ja nauttia läheistenne seurasta. Toivottavasti kovinkaan moni ei joutunut tahattomasti olemaan jouluna yksin. Moni on sairastellut jouluna, mutta toivottavasti joulumieltä on löytynyt edes vähän. Meinasin ensin tehdä tästä sellaisen kuvapostauksen meidän joulusta armon vuonna 2016, mutta… Lue lisää Vastarannan kiiski se täällä taas rääkyy

Meidän perheen jouluperinteet

Me olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kesästä 2004 ja nyt valmistaudumme viettämään 13:tta yhteistä jouluamme. Meidän molempien lapsuudenkodeissa on ollut aika samantyyliset jouluperinteet, joten niillä on hyvä jatkaa. Miehen kotitalossa olemme joulut viettäneet ja nyt lasten myötä olemme vähän vielä soveltaneet, jotta kaikkien läheisten kanssa keretään viettämään aikaa joulunpyhien aikana. Marras-joulukuun vaihteessa meillä aika paljon… Lue lisää Meidän perheen jouluperinteet