Pikkuhiljaa hyvästit kesälle 2018 – kiitos, olit aivan mahtava!

 

Pikkuhiljaa kesä on vaihtumassa syksyyn. Kuluneen kesän lämpöisimmät päivät ovat takana päin. Yöt ovat viilentyneet, päivien valoisa aika lyhentynyt.

 

 
Kesä 2018 oli varmasti yksi parhaimpia kesiä, joita olen saanut elää tämän 32-vuotisen elämäntaipaleeni aikana. Ihana lämpö saapui luoksemme jo toukokuun alkupuolella, juuri ennen äitienpäivää. Varsinainen, se rasittava välikausiaika tuntui jäävän lyhyeksi. Jotenkin tuntuu, että tuli lähes suoraan siirryttyä toppatakista mekkoihin. 
 
Ihana lämpö helli meitä monta kuukautta, varsinaisia sadepäiviä ei ollut montaa. Luonto olisi tarvinnut enemmän vettä, mutta näköjään kaikkea ei voi samalle kesälle saada, ei ainakaan tämän vuoden kesälle.
 
Minun ja poikien kesäloma oli jo kesäkuussa. Huhtikuussa vielä nikottelin loman ajankohtaa, koska kesäkuu ei ole monena menneenä vuotena ollut mikään paras lomakuukausi, varsinkin jos on toivonut lämpöisempiä lomapäiviä. Tänä vuonna kuitenkin lähes jokainen lämpöä rakastava lomailija on saanut nauttia lämmöstä ja auringosta. Lomamme tuli kuitenkin myös tarpeeseen. Mietin, miten olisi käynyt, jos lomani olisi ollutkin vaikka vasta heinäkuun lopulla.
 
Mitä kaikkea kesäämme on sisältynyt?
 

Kerkesimme mökkeilemään muutamana viikonloppuna sekä teimme reissun Muumimaailmaan, joka olikin aivan ihana kokemus, kaikkinensa. Kävimme kaksi kertaa Tykkimäellä, jolloin toisella kerralla vietimme mestoilla peräti yhdeksän tuntia ja katsoimme iltakonsertissa esiintyneen ihanan ja taitavan Jenni Vartiaisen keikan.

 

 

 
Olemme viettäneet todella paljon aikaa ihan vain perheen ja sukulaisten kesken. Olen tässä miettinyt viime päivinä, että ei loppujen lopuksi tullut paljon nähtyä kavereita ja ystäviä. Muutamia treffejä saimme onneksi aikaiseksi. Ollessamme töissä ja pojat päiväkodissa, olemme paljon olleet vain kotona työ- ja hoitopäivien jälkeen. Pojilla oli pihallamme isompi uima-allas, jossa oli kiva polskia kuumimpina päivinä. 
 

Esikoisemme oppi ajamaan ilman apupyöriä heinäkuussa ja minäkin hommasin viimenään itselleni polkupyörän. Olemme koko perhe päässeet heittämään pieniä pyörälenkkejä. Lyhyemmillä lenkeillä perheen kuopus on viilettänyt potkupyörällään ja pidemmillä lenkeillä hän on istunut isänsä kyydissä. Itse heitin ensimmäisen 14 kilometrin pyörälenkin eräänä viikonloppuna.

 

 

 

Pääsimme miehen kanssa viettämään yhden lapsivapaan vuorokauden, jolloin suuntasimme oman kylän olutfestareille Kymijoen rantaan. Ilta oli ihana, oli ihana nähdä ihmisiä ja ihana oli vain tiedättekö olla, sillä tavalla vapautuneesti eikä tarvinnut miettiä mitään seuraavan aamun velvollisuuksia. Tuli otettua juomisten kanssakin kohtuudella, ettei mennyt seuraava päivä missään kauheissa oloissa sohvan pohjalla tai vessanpönttöä halaillessa. On sen verran hyvin vielä muistissa viime vuoden Pioneerifestareiden jälkiolot, ettei ihan kaksin käsin viitsi enää juodakaan. Huh.

 

 
Kiitos kesä 2018, tulen kaipaamaan sinua
 
Tämän vuoden kesällä on saanut käyttää hellevaatteita ja aurinkorasvaa ihan huolella. On voinut jättää asioita tekemättä, koska on ollut niin kuuma. On voinut laittaa aivoja narikkaan, ei ole tarvinnut ihmeemmin miettiä poikien päiväkotivarustuksia. Ei ole tarvinnut miettiä, että ottaako sitä sateenvarjon ja villapaidan mukaan, jos vaikka sadekuuro ja kylmyys yllättääkin. 
 

Varsinainen arki ja elämä on ollut niin helppoa ja huoletonta. Vissyä ja vettä on mennyt kymmeniä (satoja?) litroja, jäätelöä on syöty varmaan enemmän kuin minään aikaisempana kesänä. On pyyhitty hikikarpaloita otsalta, pidetty hiuksia aina kiinni, koska muuten olisi tullut entistä kuumempi. On ollut ihana, kun ei ole kolottanut mitään paikkoja, ei hartioita tai niveliä. On tarennut uimaan mökillä, jossa sielläkin Kymijoen veden lämpötila nousi peräti 25 asteeseen. Pojatkin tarkenivat vedessä ja heillä oli niin kivaa.

 

 

 

On ihailtu kauniita auringonlaskuja ja nautittu lämpöisistä kesäilloista. Hengitetty kesää, kerätty valoenergiaa tulevaa syksyä ja talvea varten. On otettu paljon, paljon kuvia. Vangittu hetkiä, vangittu niitä hyviä ja kauniita asioita. Eletty niin sanotusti kuin viimeistä kesäpäivää. 
 

Viikonloppuna kannoimme jo talven varalle puita liiteriin. Kaivoin pitkät housut jalkaani, etsin neuletta päälleni. Hiuksia on pystynyt pitämään auki. Kahvin sijaan tekee iltapäivisin mieli teetä. Pihalta uima-allas on tyhjennetty, uikkarit pesty ja laitettu kaappiin. Poikien shortsit on pesty ja laitettu kaapin perälle. Aurinkorasvaa ei tarvitse aamuisin laittaa. Uni meinaa iltaisin tulla väkisinkin kello kymmenen aikoihin, kun on jo pimeää.

 

 
Esikoisemme on aloittanut eskarin, harrastukset alkavat, päiväkodeissa on alkanut uudet toimintakaudet, koulut ovat alkaneet, töissä otetaan taas tiukempaa tahtia. Pikkuhiljaa arki ja elämä kääntyy syksyn puolelle.
 

Myöhemmin on tulossa tekstiä, mikä mun vointi on ihan oikeasti ollut menneen kesän aikana sekä mikä on sotasuunnitelmani tulevaa syksyä ja talvea varten.

 

 
Ai että, kesä 2018, mie niin tulen kaipaamaan sinuu! 
 
 
Rakkaudella
Henna
 
 
 
 
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *