PMS eli se aika kuukaudesta, kun nainen on hormonihirviö

 
Masentaa. Itkettää. Ahdistaa. Pohjaton väsymys. Naama kukkii. Turvottaa. Tekee mieli syödä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä. Suoraan sanoen vituttaa. Tämä tapahtuu noin kerran kuukaudessa, mahdollisesti kaksikin kertaa. Ja seuraavassa kuussa sama ralli, ja näin jatketaan kuukaudesta toiseen, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta.

 

PMS on monen naisen vaivana, toisilla lievempänä kuin toisilla. Ikä tekee oman tehtävänsä ja moni kertookin oireiden pahenevan iän ja synnytysten myötä. Silti tämä on asia, josta mielestäni kirjoitetaan liian vähän, mutta tämä on kuitenkin asia, joka vaikuttaa oireista kärsivien naisten elämään aika voimakkaasti. Tietoa olisi hyvä lisätä. Bloggaajakollegani Sari Saron blogista on aikanaan kirjoittanut samaisesta aiheesta otsikolla Kuinka erota PMS-monsterista.

Itselläni on ollut hormonikierukka lähes kolme vuotta ja niin sanottu ”kierto” on ollut mitä on. Kuitenkin nyt viime kuukausien aikana on ollut havaittavissa pientä säännöllisyyttä ja tietyt asiat korostuvat ainakin kerran kuussa, mahdollisesti jopa kaksi kertaa.

Minulla on oireita, joista kärsin noin viikko ennen niin sanottuja kuukautisia (hormonikierukan takia varsinaisia menkkoja ei ole ollenkaan), mahdollisesti myös niin sanotun ovulaation aikoihin eli toisin sanoen, suurin osa kuukaudesta menee näistä hormoneista johtuvien oireiden kanssa painiessa.

Osa oireistani varmasti selittyy ihan hormonikierukan takia, mutta ilman kierukkaa kokisin kaiken vielä potenssiin sata, kivuista lähtien. Nyt pääsee hieman helpommalla kuin joskus.

PMS

 

Masentaa, itkettää, ahdistaa

Jos jo ennestään on taustalla taipumusta alakuloon tai lievään masennukseen, kuten allekirjoittaneella, voin sanoa, että hormoneiden takia masentaa entistä enemmän. Mieli muuttuu suhteellisen synkäksi. Itku on erittäin herkässä ja kyyneleet tuntuvat kihoavan silmiin hyvin pienestäkin. Ei se tarvitse olla kuin joku herkempi, muistoja herättävä biisi radiosta tai surullinen kohtaus telkkariohjelmassa.

Ahdistus lisääntyy ja se on erittäin inhottava tunne. Ahdistusta ei oikein tunnu pääsevän pakoon, kun se pirulainen puristaa jossain tuolla rintakehässä. Ei tarvitse kummoiseksi ajaksi pysähtyä hiljaa paikoilleen, kun jo tuntuu, että on pakko lähteä liikkeelle, ettei anna ahdistukselle valtaa.

Ahdistus on onneksi lieventynyt siitä, mitä se on joskus aiemmin ollut. 

Pohjaton väsymys

Tämä kestää parista päivästä kolmeen päivään. Silloin voisi vain nukkua ja nukkua, mutta nukkumisesta huolimatta väsyttää aivan kauheasti. Ajatus ei pelaa ollenkaan, aivot tuntuvat olevan sumun ympäröiminä. Vaativammat tehtävät kotona tai töissä ovat melkoisen tuskallisia toteuttaa, koska aivokapasiteetti tuntuu olevan nolla. Näinä päivinä saan pienen välähdyksen siitä, miltä tuntuu ihmisestä, joka on oikeasti syvästi uupunut.

Naama kukkii, turvottaa, tekee mieli syödä kaikkea epäterveellistä

Saan naamaani finnejä, osa tulokkaista on oikein isoja ja kipeitäkin. Melkein yhtä punaisia kuin jouluomenat. Tai paremmin jouluvalot, koska ne tuntuvat valaisevan isonkin tienoon. Peitepuikko on toisinaan pelkkä vitsi.

Turvotus on sitä luokkaa, että paino saattaa nousta 2-3 kiloakin viikossa, ihan vain koska turvotus. Vaatekaappiin kannattaa muuten arkikäyttöön hommata vaatteita. jotka antavat anteeksi tämän turvotuksen. Turvotukseen saattaa osasyynä olla myös höttöhiilareiden pieni lisääntyminen ruokavaliossa.

Kaikenlaiset muut kolotukset ja kivut

Alaselkää juilii, alavatsalla on paineentunnetta, päätä särkee ja itselläni saattavat myös ikenet reagoida eli niitä pakottaa ja ovat herkempiä vuotamaan.

Suoraan sanoen vituttaa, kaikki

Se sisäisen vitutuksen ja raivon määrä on valtava! Sen voiman jotenkin aina unohtaa siinä seesteisempien päivien osalta. Sitä unohtaa, miten voikaan ihminen toisinaan olla sisältä päin pelkkää tulta ja tappuraa. Vitutuksen kohteeksi joutuu itseni lisäksi moni lähelläni olevani ihminen, erityisesti mies ja lapset, kuinkas muuten, noin niin kuin oikein kypsästi kun käyttäydytään.

Näinä hormoni(hirviö)viikkoina voisin muuttaa itsekseni asumaan johonkin mukavaan kaupunkikämppään, jotta saisin olla ihan yksin eikä tarvitsisi huolehtia juuri mistään eikä katsella vapaa-ajalla ketään ihmisiä, jos en haluaisi. Joku voisi haluta keskelle korpea pieneen mummonmökkiin, mutta mie varmaan pimahtaisin sellaisessa yksinäisyydessä.

Parisuhde on kriisissä, perhe on kriisissä, ystävyyssuhteet ovat kriisissä (omassa päässäni siis). Tekisi vain mieli kadota, jonnekin kauas pois. Jättää kaikki taakseen. Lycka till ja sillee.

Saatan saada ihan hillittömiä raivokohtauksia, jolloin huudan naama punaisena ja ääneni käheäksi. Olen ihan kuin joku raivohärkä, suloisen naisen kropassa, sieraimet savuten ja silmissä palaa tuli. Välillä pelästyn itse itseäni. Miltä saattaakaan muista tuntua tuommoinen käytös. Onneksi tämä oire on hieman tasoittunut viime kuukausien aikana, kun olen oppinut paremmin tunnistamaan ja hallitsemaan tunteitani.

PMS

Miten pms-oireita voi hoitaa?

Ihan ensi töikseni aion itse ladata puhelimeeni sopivan sovelluksen, jonka avulla voin seurata kiertoani ja sitä myötä henkisesti varautua niihin pahimpiin päiviin. Viikot kun menevät niin äkkiä, tuntuu PMS aina kolkuttelevan nurkan takana.

Ruokavalioon kannattaa kiinnittää huomiota; paljon hedelmiä, kasviksia, juureksia, kaikkea kevyttä ja raikasta. Muistaa juoda paljon vettä. En sitä sano, etteikö sitä suklaata ja höttöhiilariakin saisi vetää, mutta kannattaa yrittää pitää määrät kohtuudessa :) Suklaahan yleensä muuten auttaa asiaan kuin asiaan.

Liikkuminen; ei välttämättä tarvitse tehdä juuri sitä rankinta treeniä, koska jo väsymys saattaa tehdä treeneistä takkuisia, mutta kevyet kävelylenkit toimivat itselläni. Luureista hyvä musiikki soimaan ja kävelemään pitkin kylänraittia. Samalla saa raitista ilmaa ja ajatukset saavat levätä.

Lepo; ei tätäkään sovi unohtaa. Kun oikein väsyttää ja kroppa ei käy ihan kaikilla pytyillä, on hyvä suoda itselleen myös se lepo. Höllätä kotitöissä, eikä muutenkaan tarvitse olla mukana kaikessa ja kaikkialla. Voi lempeästi kieltäytyä ja olla itsekäs.

Tekee jotain mukavaa; käy esimerkiksi nauttimassa herkullisen kahvin jossain mukavassa kahvilassa, lukee kirjaa, harrastaa, tekee hyvää ruokaa, yrittää nauttia elämästään.

Ottaa tarvittaessa omaa aikaa ja etäisyyttä muihin ihmisiin; tämä asia on se, jossa itseni olisi petrattava. Kun oireet ovat alkamassa, minun täytyisi ottaa enemmän aikaa itselleni. Käydä enemmän kävelyllä, pyytää saada olla hetki yksin kotona, jättää some ja muu yhteydenpito vähemmälle, jotta en lisää itse itselleni vettä myllyyn ja saa ärsytyksen aiheita.

Hyväksyy, että tämä kuuluu osana naiseuteen. Olisihan se ihanaa olla nainen, joka ei eläisi hormonimyrskyissä, mutta oman osansa nekin antavat tähän elämään ja hormonit nyt vain kuuluvat pakettiin nimeltä naiseus.

Seuraa niistä hormoneista toisinaan jotain hyvääkin. Vastaiskuna pms-oireille saa muutamana, no okei, parina päivänä kuukaudessa tuntea itsensä mukamas kuumaksi kissaksi, maailma tuntuu olevan täynnä mahdollisuuksia ja elämä on ihanaa :D Harmi, kun tämä olotila ei ole vallitseva olotila ;)

PMS ei ole varsinaisesti sairaus, mutta se vaikuttaa haitallisesti monen naisen ja heidän läheistensä elämään. Jos ei vielä tietoisesti koe kärsivänsä nimenomaan PMS-oireista, mutta epäilee jotain olevan vialla, kannattaa vähän aikaa pitää kirjaa omasta kierrostaan ja kierron eri vaiheessa ilmenevistä oireista. Oikein vaikeisiin PMS-oireisiin kannattaa hakea apua lääkäriltä.

Muistakaa naiset, me emme ole yksin tämän asian kanssa! ♡

Kärsitkö sinä pms-oireista?
Millä tavalla yrität helpottaa oireita?
 

Rakkaudella
Henna

4

6 kommenttia artikkeliin ”PMS eli se aika kuukaudesta, kun nainen on hormonihirviö


  1. Mulla oli tämän tyyppisiä tuntemuksia kun käytin ehkäisypillereitä. Jätin pillerit pois, ja olo parani roimasti.


  2. Kiitos Viivi kommentistasi! :)

    Kyllähän noilla hormonivalmisteilla varmasti on oma osuutensa asioihin ja oireisiin.

    Hormonikierukka on onneksi pienempi paha, kun vaikuttaa paikallisesti tuolla alakerrassa. Ilman hormonivalmisteita mie olin tosi kipeä niin oviksen kuin menkkojenkin aikana ja kaikki tuntemukset olivat "luomuna" muutenkin isompia kuin tällä hetkellä.

    Raskaaksi kun ei halua missään tapauksessa tulla, on ehkäisy oltava kunnossa :)


  3. Luulin pitkään kärsiväni masennuksesta, kunnes aloin seurata tätä ja nyt epäilen että suurin paino on juuri pms oireilla. Mutta ai että mitä järkyttävää riepotusta se voikin olla! Hyvä teksti ja ehdottomasti aihe josta pitäisi puhua enemmän avoimesti! Varsinkin kun monella on yhä se käsitys, että kyse on menkkaraivosta, vaikka pahin pms yleensä osuu menkkoja edeltäviin päiviin.


    1. Kiitos Annu, kun kommentoit ♡

      Aiemmin, nuorempana miekin ihmettelin, että mikä hitto minuu vaivaa ENNEN menkkoja. Olin noin viikon ahdistunut, masentunut, raivosin ja paino nousi. Oireet kuitenkin helpottivat melkein heti kun menkat alkoivat. Menkat mulla tuli varsinkin ilman ehkäisyhormoneita kivuliaina ja runsaina, nyt ei onneksi ole sitä ongelmaa.

      PMS-aika voi olla monelle naiselle hirmuista tuskaa ja maailma voi oikeasti tuntua todella mustalta.


  4. Oi ihanaa, kun joku kirjoittaa tästä! Koska yleensä aina tässä kohta kuukaudesta oon ku tikittävä aikapommi joka meinaa räjähtää käsiin. Mie kun en oo itkuherkkä normaalistikkaan, niin tuntuu et tässä vaiheessa kuuta oon viel kiukkusempi ja herkempi ottamaan asiat itteni. Nyt (luojan kiitos) viimoset kierrot olleet helpommat, johtuiskohan siitä et muuten elämässä ollu tasasempaa. Kivut on välillä niin kamat et ei pysty ees kunnolla nousemaan ylös, naama kukkii kun oisin taas teini ja turvotus välillä niin kamalaa ettei mikään vaate asetu päälle.

    Mutta kuinka ihanaa siltikin olla nainen <3


    1. Kiitos Pinja kommentistasi ❤️❤️

      Kyllä PMS osaa koetella meitä naisia! Ja miten sitä joskus nuorempana tulikin naureskeltua mokomalle oireyhtymälle.

      Noi kovat kivut on inhottavat 😔

      Uskon, että PMS-oireiden voimakkuuteen varmasti vaikuttaa elämäntilanne, koska kaikkihan on yhteydessä kaikkeen. Jos mieli ja kroppa on kovilla muutenkin, pamahtaa PMS vielä kovemmin päälle.

      Mutta tosiaan, niin tai näin, on ihanaa olla nainen ❤️🌹

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *