Sisäleikkirata, lasten disco, shoppailua, aikuisten aikaa, oivalluksia – meidän talviloma

Talvilomamme on ohi ja vaikkei kyseessä ollut kuin viikon loma, tuntui se paljon pidemmältä, hyvällä tavalla. Voin sanoa, että meillä oli oikeasti kiva loma ja tuntuu, että otin jälleen myös itseni kanssa valtavan harppauksen.

Talviloma

Talvilomamme oli harvinaisella tavalla erilainen. Myös mies oli meidän kanssa kotona koko viikon. Meillähän ei siis normaalisti koko perhe lomaile yhtä aikaa, koskaan. On ollut ainoastaan perus joulut, juhannukset ja pääsiäiset ym. pyhät sekä yksittäisiä pidennettyjä viikonloppuja. Molempien poikien syntymän jälkeen mies on ollut kotona noin kolme viikkoa, mutta esimerkiksi koko perheen kesä-, syys- tai talvilomia meillä ei normaalisti ole.

Koska mies oli myös kotona, tuntui loma heti kevyemmältä. Ei tullut sitä alkuloman räjähdystä, kuten tapahtui viime kesänä kesälomamme alkaessa. Meitä oli kaksi aikuista jakamassa päivien touhua sekä tekemistä poikien kanssa.

Loman loputtua tuntui, että olin töissä ollut viimeksi joskus ikuisuus sitten. Lomaviikon aikana virallinen työnantajanikin oli vaihtunut. Olen siirtynyt vanhana työntekijänä eri konsernin palvelukseen. Vaikka alkuun tämä muutos oli pieni järkytys, suhtaudun tällä hetkellä tulevaisuuteen valoisin ja positiivisin mielin. Paljon on tekemistä ja selvitettävää, mutta niinhän sitä aina on uuden alun äärellä.

Mitä lomamme sisälsi?

Emme lomallamme tehneet niinkään mitään erityistä, mutta kaikkea pientä kivaa sisältyi viikkoon.

  • heti loman alkajaisiksi, perjantaina vierailimme esikoisen kanssa hänen päiväkotikaverinsa luona
  • lauantaina mies oli poikien kanssa mummolassa. Mie käytännössä katsoen vain makasin koko päivän, olin aivan poikki.
  • sunnuntaina kävimme esikoisen kanssa elokuvissa katsomassa Lego Movie 2.
  • maanantaina suuntasimme ilmaiselle sisäleikkiradalle, joka oli kävelymatkan päässä kotoamme
  • tiistaina kävimme kylämme remontoidun pankin avajaisissa, jossa sai palvattua possua sekä täytekakkua ja esiintymässä oli taikuri. Iltapäivällä esikoisen eskarikaveri tuli leikkimään.
  • keskiviikkona vein pojat vanhempieni luokse ja hain erittäin raskaana olevan ystäväni mukaan Veturiin shoppailemaan ja syömään. Enpä edes muista, milloin viimeksi olisin ystävän kanssa shoppaillut, sillä tavalla ihan rauhassa ja ajan kanssa. Teki hyvää, meille molemmille.
  • torstaina kävimme poikien kanssa alkuillasta Kouvolan Sokos Hotel Vaakunassa ilmaisessa Onni Oravan discossa. Siellä oli meidän lisäksi aika paljon muitakin lapsia vanhempineen :D Kiva, että tuollaisia järjestetään.
  • lauantaina kävin kuopuksemme kanssa hänen päiväkotikaverinsa synttäreillä. Iltapäivällä veimme pojat piiiitkästä aikaa yökylään vanhempieni luokse (pojat olivat viime vuonna kerran yökylässä). Lauantai-iltana suuntasimme mieheni kanssa kylämme paikalliseen kuuntelemaan sukulaispojan bändiä. Oli kyllä todella mukava ilta.

Kuten huomaa, meidän loma ei taaskaan sisältänyt mitään suurta ja ihmeellistä, tai suuren budjetin juttuja. Vähän kaikkea pientä kivaa tekemistä, hitaita aamuja, ulkoilua, röhnöttämistä ja makoilua, ystäviä ja sukulaisia.

Tärkeä oivallus

Muistan loman ajalta hetken, jolloin tajusin jotain todella tärkeää. Olin kävelemässä olkkarista makuuhuoneeseemme, kun päähäni napsahti ajatus kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itse asiassa tätä asiaa on terapeuttini jankuttanut jo lähes vuoden, mutta en ole suostunut uskomaan tai sisäistämään sitä.

Minä en ole yhtä kuin menneisyyteni. Minä en oikeasti ole se ihminen, joka olin esimerkiksi vielä yli kymmenen vuotta sitten. Nainen, jota silloin vei alkoholi eikä alkoholi naista. En oikeasti ole sellainen, millainen ihminen olen silloin ollut. Liiallisella alkoholin käytöllä on iso vaikutus ihmisen persoonallisuuteen ja psyykkeeseen.

Sisimmässäni olen oikeasti herkkä, kiltti, sinisilmäinen ja hyväsydäminen (joskus liiankin hyväsydäminen ja ymmärtäväinen). Nainen, joka haluaa edetä, edistyä, kehittyä ja oppia uutta eikä enää suostu jämähtämään menneisyyteen.

Tämän ajatuksen kun sain nyt iskostumaan päähäni, keveni mun harteilla oleva painava taakka ainakin tonnilla. Ihan kuin olisin kokenut jonkunlaisen valaistumisen itseni suhteen. Paljon on vielä käsiteltäviä asioita, mutta mun on nyt luotettava siihen, että tämä elämä ja oleminen tästä helpottuu sekä keventyy.

Tulen olemaan ja olen jo nyt vahvempi kuin aiemmin. Alan pikkuhiljaa löytämään ”sen oman juttuni” elämäni suhteen. Mitä haluan tehdä, millaisella energialla ympäröin itseni, miten panostan itseeni ja pidän itsestäni sekä läheisistäni huolta.

Itsetuntemukseni on lisääntynyt valtavasti viimeisten kolmen vuoden aikana ja sitten on todella ihanaa, kun tulee näitä tärkeitä oivalluksia. Henkiset harppaukset ovat viime vuosina olleet valtavia.

Kuva napattu Pinterestista

 

Loma todellakin tuli tarpeeseen

Tämä talviloma siis todellakin tuli tarpeeseen. Niin levon ja rennon tekemisen osalta kuin ihan omien ajatustenikin takia. Ennen lomaa olin todella väsynyt ja ajatukseni olivat melkoisen mustia sekä itseäni mollaavia, mutta nyt taas näyttää hieman paremmalta ja näkeehän sen hymystäkin.

Se, minkä lomalla myös tajusin, on mun oikeasti panostettava yöuniini. Aikaisemmin illalla sänkyyn ja kännykän selailun sijasta kirjan lukemista ennen unta. Normaalina arkena mun yöunet jäävät aivan liian lyhyiksi. Noin seitsemän tuntia tai alle per yö ei vain riitä mulle. Ei varsinkaan pidemmällä tähtäimellä, kun päivisin ei ole sitä päikkärimahdollisuutta.

Näillä eväillä kohti kevättä. En tänä vuonna ole ollut niin innoissani lähestyvästä keväästä kuin aiemmin. Päinvastoin, lisääntyvä valonmäärä on jopa ahdistanut. Nyt olen tässä(kin) asiassa itselleni armollisempi eikä mun tarvikaan olla mikään superenergiapakkaus. Riittää, kun vain olen. Sentään olen.

Rakkaudella
Henna

7

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *