”So last season” -joulu meidän perheen tyyliin

Joulun viettäminen ja siihen kuuluvat erilaiset perinteet ovat alkaneet hieman muuttamaan muotoaan. Jouluperinteet elävät tietyiltä osin murroksessa. On alettu ottamaan huomioon yksilön omat fiilikset joulunvietossa, ekologisuus, kestävyys ja nykyaika. Enää ei eletä 1900-luvulla, vaan 2000-luvulla. Se näkyy.

Kun luen blogipostauksia ja selaan instan uutisfeediä, koen pientä ahdistusta. Meidän joulu siihen kuuluvine tärkeine perinteineen ja tapoineen alkaa olemaan sellainen ”so last season” -joulu. Vanhanaikainen. Epäekologinen.

Mutta tiedättekö mitä?

Mie kuitenkin rakastan meidän joulua sellaisena kuin se tällä hetkellä on. 

Joulukortit

Meiltä lähtee joka vuosi joulukortit, tänä vuonna taisi reilu 20 ihmistä saada kortin meiltä. Osa sai itsetehdyn ja loput kaupasta ostettuja.

Mun mielestä on ihana saada ja lähettää joulukortteja. Jotenkin siinä joulukorttia kirjoittaessa tulee ihan konkreettisesti ajateltua sitä ihmistä, kenelle kortti lähtee. Kaupasta ostettujenkin korttien suhteen aina hieman mietin, millaisen kortin laitan kenellekin.

Joulukoristeet

Suosimme edelleen punaista, vihreää, kultaista, hopeaa ja osittain valkoista. Meillä tykätään punaisista liinoista ja perinteisistä pahvitontuista seinillä. Olohuoneen nurkassa kököttää ihka oikea, vihreä joulukuusi, joka on koristeltu ihan perinteisesti eri värisillä palloilla ja vuosien mittaan kertyneillä ”spesiaalikoristeilla”.

Jouluna ei tarvitse olla kliinisen valkoista. Jouluun kuuluu lämmin punainen, vihreän eri sävyt sekä kulta ja hopea.

Joulu yhdessä läheisten kanssa

Ennen lapsia olin aika väsynyt enkä aina tykännyt siitä, että joulu meni kyläillessä ja anoppilassa. Olisin kaivannut omaa rauhaa. Lähinnä varmasti sitäkin, että olisi saanut juoda ja polttaa tupakkaa ihan rauhassa. Mitäpä sitä muutakaan silloin.

Lasten saamisen jälkeen suhtautumiseni on muuttunut. On ihanaa, kun meillä on mahdollisuus ja SAADAAN viettää aikaa heidän kanssaan, jotka ovat meille tärkeitä.

Aatonaattona käydään viemässä kynttilät mun suvun haudoille ja samalla kahvittelemme vanhempieni kanssa. Aatonaatosta joulupäivään olemme anoppilassa, jossa on myös molemmat lankomieheni. Aattona käymme haudoilla, saunomme ja otamme vastaan joulupukin.

Joulupäivänä käymme syömässä miehen mummolla, jonka luona on koko suku. Tapaninpäivänä vanhempani tulevat meille syömään.

Jos olisimme vain kotona, keskenämme, tuskin saisimme samanlaista juhlafiilistä aikaiseksi. Mie olisin hermo kireällä ja pilaisin muun perheen joulufiiliksen. Tosi kivaa, eikö? Lisäksi meillä on nyt koko joulun apukäsiä ja -silmiä poikien kanssa. On useampi aikuinen heidän kanssaan viettämässä aikaa ja jakamassa huomiotaan. 

Ja niin, mistä sitä tietää, miten kauan saamme viettää jouluja tällä tyylillä? Olen viime vuosina tajunnut sen, miten etuoikeutettuja olemme, kun meillä on paljon rakkaita ihmisiä ympärillämme. Kaikilla ei valitettavasti ole mahdollisuus viettää jouluja tällä tavalla. Siksi yritän niellä oman aikani ja rauhan kaipuuni joulunpyhiksi.

Perheen kanssa intensiivistä perheaikaa kerkeämme viettämään muulloinkin.

Joulukinkkua ja laatikoita monta päivää

Monelta taholta kuulee sanottavan, ettei niitä jouluruokia jaksa montaa päivää syödä. Aattona ja maksimissaan vielä joulupäivänä, mutta ei todellakaan enää tapaninpäivänä.

Mitä vielä :D Miten helppoa on tyyliin viikon verran, kun ei tarvitse miettiä, mitä sitä syö ja mitä ruokaa tekee. Anoppilassa syödään aattona, miehen mummolla joulupäivänä ja tapaninpäivänä valmistetaan (lämmitetään) omat ruokamme. Joka päivä siis hieman erilaisia makuja ja variaatioita jouluruuista.

Aiempina vuosina kyllästyin itsekin todella nopeasti jouluruokiin, mutta viime vuonna taisin syödä sen melkein viikon verran eikä tehnyt edes tiukkaa.

Meilläkin on yleensä ruokien kanssa paria erilaista, mutta ruokaisampaa salaattia, rosollia, kinkku maistuu aina ja laatikoita otetaan kylkeen sellaiset pienet nokareet. Tänä vuonna meillä on (kaupasta ostettua) peruna- ja bataattilaatikkoa sekä lisäksi äitini tekemää porkkana- ja maksalaatikkoa. Lapsille on varattu perunoita, makaronia, liha-perunasoselaatikkoa sekä nakkeja.

Ja P.S. Ei kilojen ja hyvinvoinnin osalta merkkaa se, mitä syöt joulun ja uuden vuoden välissä, vaan se, mitä syöt uuden vuoden ja joulun välissä ;) 

Lahjakasat

Tänä vuonna lähti ehkä hieman lapasesta lahjojen ostaminen, mutta sekin kuuluu meidän jouluun. Ostamme lahjat vanhemmilleni, appivanhemmilleni, lankomiehilleni sekä pojille. Ostamme miehen kanssa myös toisillemme lahjat. Omat lahjani muille ovat yleensä melko tylsiä, mutta pyrinkin ostamaan käytännöllisiä lahjoja eikä mitään krääsää.

Paketoimme lahjat perinteisiin lahjapapereihin. Olisin tänä vuonna halunnut kokeilla kaikenlaisia erilaisia paketointityylejä, mutta paskat.

Kun mahdollisuus paketointiin on työviikon jälkeen perjantai-iltana klo 21.30 jälkeen, niin ei siinä jaksa kummosia väkerrellä, ei edes punaviinin voimalla :D Eikä varsinkaan lapset jaksa kiinnittää huomiota, MITEN ne lahjat on paketoitu, kunhan mahdollisimman nopeasti saavat kääreet avattua.

Joulupukki

Meillä puhutaan joulupukista ja tontuista. Meillä on tonttuovi. Tonttu on jättänyt välillä kirjeitä ja jotain pieniä tavaroita tässä joulukuun aikana. 

Joulupukki on se, joka tuo lahjat. Tontut ovat olleet liikkeellä useamman viikon tekemässä havaintoja. Meillä tosin saa kiukuta ja itkeä, vaikka tontut ovatkin liikenteessä. Minusta on ihanaa, miten lapset ovat ihan haltioissaan ja juttelevat tonttuovelle. Jouluntaikaa.

Hyväntekeväisyyttä kaikessa hiljaisuudessa

Olen myös tehnyt tänä jouluna hyväntekeväisyyttä, mutta kaikessa hiljaisuudessa enkä ole niistä huudellut mihinkään. Lahjoittanut pieniä summia rahaa, antanut tavaraa eteenpäin. 

Tiedostamme, että on perheitä, joilla ei ole niin paljon kuin mitä meillä on ja tätä puhumme myös lapsillemme. Yritämme myös omalta osaltamme auttaa, edes jotenkin.

Mitä emme tee jouluna samalla tavalla kuin omassa lapsuudessamme?

Emme todellakaan siivoa ennen joulua samalla tavalla kuin lapsuudessamme. Silloin käytiin aina kaikki kaapit ja laatikot läpi, mikä siis sinänsä on ihan hyvä juttu, mutta ei, ei enää jaksa. Mie voin käydä niitä kaappeja ja laatikoita läpi muinakin aikoina vuodessa. Emmekä vietä joulua kaapeissa tai laatikoissa, joten miksi niitä siivoaisimme?

Emme muutenkaan puunaa ja kiillota hulluna. Pari viikkoa sitten vietimme poikien synttäreitä ja ennen juhlia tuli siivottua paremmin. Nyt teimme vain perussiivouksen ja vaihdamme jouluiset liinat, käsipyyhkeet sekä puhtaat lakanat. Siinä on meidän joulusiivous.

Joulu tulee, jokaiselle tavallaan

Onneksi voimme jokainen viettää joulua omalla tyylillämme ja tavallamme. Toisissa elää vahvasti perinteet mukana, toiset haluavat laittaa kaiken uusiksi. Toiset rakastavat olla läheisten ja suvun kesken, toiset kaipaavat omaa rauhaa.

Meitä ihmisiä ja jouluja on erilaisia, mutta joulu joka tapauksessa saapuu jokaiseen kotiin.

Oikein hyvää joulua teille kaikille lukijoilleni
ja kiitos, kun olette siellä! 

 

Rakkaudella
Henna

 

0
Artikkeli kategoriassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *