Sotasuunnitelmani lähestyvää pimeyttä ja kaamosta vastaan

Mennyt kesä on ollut upea. Aivan liian upea helteineen, aurinkoineen ja ihanine auringonlaskuineen. Monia hyviä muistoja, hienoja reissuja perheen kesken. Valitettavasti upea kesä kääntyy pikkuhiljaa syksyyn ja tiedän sen yhden asian sieltä taas tulevan: kaamosmasennuksen.

 

Syksyt ovat normaalisti itselleni todella vaikeaa aikaa. Jaksan vielä tsempata sinne loka-marraskuuhun asti, mutta sitten syksy vie mukanaan. Iskee helvetinmoinen väsymys ja sitä yrittää kehitellä kivaa tekemistä ja ajatella positiivisesti

Terapeutin kanssa oli aiemmin kesällä puhetta siitä, miten pelkään tulevaa syksyä enemmän kuin koskaan, koska takana on viime syksyinen niin sanottu henkinen romahdus. Tosin tämän henkisen romahduksen parasta antia on ollut se, että hain keskusteluapua sekä olen laittanut elämässäni pieniä asioita uuteen järjestykseen. Olen tutustunut itseeni entistä paremmin ja oppinut tunnistamaan rajojani.

Vaikka syksy on minulle monesti vaikeaa aikaa, on kuitenkin muutamia asioita, joita aion tänä syksynä yrittää toteuttaa.

Tässä siis tulee sotasuunnitelmani tulevaa syksyn ja talven pimeyttä vastaan:

En aio taistella vastaan

Terapeuttini kysyi hyvin, että miksi ihmeessä tällä kertaa taistelisin sitä syysväsymystä ja kaamosmasennusta vastaan? Tiedostan kuitenkin, että joka tapauksessa se kevät ja valo sieltä saapuvat, hetken pimeyden jälkeen. En ajattele elämän loppuvan kaamokseen, vaikka se hetkittäin rankalta tuntuukin.

Miksi siis turhaan tuhlaisin muutenkin vähäistä energiaani siihen, että yrittäisin taistelemalla taistella jotain sellaista vastaan, mikä niin sanotusti on vääjäämättäkin edessä? Sitten kun väsyttää, väsyttää. Kun mieli vetää hieman maihin, sittenpähän vetää. Olen näköjään taipuvainen kaamosmasennukseen ja siinä se. En todennäköisesti pysty sitä ominaisuutta kokonaan poistamaan itsestäni, joten voin hyväksyä sen osaksi minua. Samasta asiasta kärsii moni muukin. Voin kuitenkin yrittää helpottaa oloani.

Armoa!

No sitäpä nimenomaan. A-R-M-O-A! Erityisesti itselleni. Aina ei pidä jaksaa eikä tsempata, ei itseä eikä muita. Toisinaan on ihan okei, ettei ole aina okei.

 

Ostoslistalle kirkasvalolamppu

Tämä hankinta on pitänyt tehdä jo vuosia sitten, mutta nyt aion sen myös hankkia. Oli siitä apua tai ei, mutta ainakin saan kirkasta valoa, joka on erilaista kuin esimerkiksi toimistohuoneen tai kodin valaistus ylipäänsä.

Kotiin lisää kauniita asioita

Kotona haluaisin itselleni pari, kolme sellaista, edes pienen pientä ”sisustusnurkkausta” (tai kuten kutsun: ”zen-nurkkaus”), joihin laittaisin kivoja pieniä esineitä eikä kyseiseen nurkkaukseen ahdettaisi muuta lapsiperheen krääsää. Yhden pienen hyllyn olen saanut valmiiksi ja sitä onkin ihana tuijotella samalla kun syö ruokapöydän ääressä.

Kyseistä hyllyä saatte ihailla tässä postauksessa. Yksinkertaista, mutta rauhoittavaa. Paikan hyllyltä sai Lucky Bamboo. Olen aiemminkin jo hommannut pieniä, vihreitä ja kauniita yksityiskohtia piristämään tätä torppaa.

 

Lempeää liikuntaa, parempaa ravintoa

Vaikka se kuulostaa kuinka hiton tylsältä, mutta lempeä liikunta ja parempi ravinto ovat hyviä asioita arjessa ylipäänsä. Syksyllä ja talvella kun väsyttää muutenkin, on omalle keholleni parempi lempeä liikunta epäsäännöllisen säännöllisesti kuin hikirääkki monta kertaa viikossa. Parempi ravinto on tullut elämääni toistaiseksi pysyvästi. Keho tarvitsee polttoainetta, jotta jaksaa pyöriä.

Enemmän sohvalla pötköttelyä, vähemmän suorittamista

Miten nyt pikkulapsiperheessä siihen onkaan mahdollisuuksia, mutta enemmän voisi pötkötellä sohvannurkassa, villasukat jalassa, viltti päällä kuin olla koko ajan suorittamassa jotain kotihommia tai olla menossa.

Aion yrittää pitää kalenterin mahdollisimman tyhjänä. Tottakai pakolliset neuvolat, vasut, hammaslääkärit, työt ym. on hoidettava, mutta vähemmän muita velvollisuuksia ja lisäksi joku kiva pieni tärppi jokaiselle kuukaudelle. Että olisi aina jotain pientä kivaa, mitä odottaa.

 

Siistimpi koti, parempi mieli

Mitenhän tämä onnistuu, jos aion pötkötellä siellä sohvannurkassa? :D Mutta olen huomannut, että siistimpi koti sekä paikat vähän paremmassa järjestyksessä tekevät nannaa pääkopalleni. Mielentilani on lähes zen, kun olen saanut urakoitua case imuroinnin. Tyhjemmät tasot sekä hyllyt tuottavat erittäin isoa mielihyvää. Miksi en siis näihin asioihin yrittäisi panostaa? Oman jaksamisen mukaan, tottakai, mutta sitä lopputulosta silmällä pitäen.

Aion todellakin nyt vain lipua kohti syksyä. En aloita mitään uutta, jätän vähätkin ylimääräiset pois, en yritä olla monessa mukana, enkä yritä olla se paras äiti, vaimo, työkaveri ja ystävä, vaan ihan semmonen kuin olen. Kelpaan sitten kenelle kelpaan. 

Katsotaan, miten tällä sotasuunnitelmalla selvitään taas yhdestä pimeästä ajanjaksosta ennen kuin se lisääntyvä valo ja kevät sieltä lempeästi tulevat herättelemään ja antamaan toivoa. Nyt on vielä lämmintä ja valoa riittää, tammi-helmikuun vaihteessa kevät alkaa pikkuhiljaa ottamaan voiton talvesta. Ei siihen nyt niin älyttömän montaa kuukautta jää väliin, jos näin positiivisesti yritetään ajatella ;)

 
 

Rakkaudella
Henna

 

P.S. Onneksi voi myös aina synkkinä hetkinä fiilistellä mennyttä upeaa kesää <3

 
 
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *