Vain elämää – suoraan tunteisiin muureja murtaen

Ei olla muutamaa edellistä Vain elämää -kautta katsottu, kun ei ole kiinnostanut, mutta tämän syksyn tuotantokautta halusimme alkaa seuraamaan siinä mukana olevien artistien takia. 
Täytyy myöntää, että tämä tuotantokausi meni suoraan tunteisiin ja syvälle. Kuinka monet kyyneleet olenkaan vuodattanut ja samalla antanut tietynlaisen henkisen muurin pikkuhiljaa murtua. Antanut sen oman sisimmän herkkyyden nousta taas pintaan.

On kuitenkin ollut tässä välissä vuosia, jolloin en ole antanut musiikin niin vahvasti vaikuttaa tunteisiini, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.



Musiikkihistoriani


Joskus aikanaan, pienenä tyttönä ja vielä teininäkin musiikki merkitsi mulle paljon, toi lohtua ja iloa. Olin sellainen ”iskelmäprinsessa”. Kuuntelin iskelmämusiikkia jo alle kouluikäisenä. Hanna Ekolan Villihevoset, Laura Voutilaisen Kerran, Janne Hurmeen Kirje… Näiden biisien tyylistä musiikkia kuuntelin.
Musiikki on mulla myös ”verissä”. Isäni on taitava rumpali, kuten myös pikkuveljeni. Itse olen amatöörimaisesti pimputellut koskettimia monen monta vuotta, kunnes se harrastus hyytyi parikymppisenä. 
Muistan, miten teini-iässä sydänsuruissa tai muissa murheissa istuin koskettimien ääreen, laitoin kuulokkeet päähäni ja aloin soittamaan. Soitin vain itselleni
Kun koskettimet jäivät, löysin karaoken, mutta eipä tule enää laulettuakaan. Ei tosin tule käytyä noissa baareissakaan hoilaamassa samaan tahtiin kuin joskus aikanaan :D
Musiikki siis merkitsi mulle aika paljon, vaikken musikaalisesti mikään hyvä ole koskaan ollut. Ei mulla sen suhteen ole mitään erityistä lahjaa, vaikka jotkut ihanat jaksavat lauluääntäni kehua. Itse tiedostan, ettei äänelläni ja taidoillani lähdetä suurempia asioita tavoittelemaan.

Miksi musiikki jäi ja löysinkö sitä uudestaan?

Tulin äidiksi ja mieleni täytti kaikki muu. Väsymys teki aivoistani huttua eikä musiikkia tullut kuunneltua muutenkaan, muuta kuin autossa. Musiikki jäi entistä enemmän pois elämästäni, ellei lasketa Fröbelin palikoita ja Ti-Ti Nallea :D
Nyt tuntuu, että musiikki antaa monen vuoden tauon jälkeen paljon enemmän. Se iskee tunteisiin, avaa patoja, tekee kipeää, lohduttaa, ilahduttaa ja aiheuttaa kylmiä väreitä.
Pystyn ja jaksan kuunnella biisien sanoja. Samaistun. Laulan mukana. Melkein tekisi mieli kaivaa koskettimet tuolta varaston nurkasta ja kokeilla vetää yksi Säkkijärven polkka. Tekisi mieli virittää karaokevehkeet ja vetää yksi Satulinna tai Lintu tai Paljon sanomatta jää.
On ihana huomata, että musiikki alkaa pikkuhiljaa löytämään tiensä takaisin elämääni. Toivon, että pystyn jatkossa saamaan musiikista enemmän irti kuin mitä olen viime vuosien aikana saanut. Tai sanotaanko, että annan musiikin viedä mukanaan. Pelkäämättä niitä tunteita, joita musiikki mahdollisesti aiheuttaa, koska tiettyjä tunteita en ole halunnut päästää ulos.

Tähän loppuun vielä…

Syksyn 2017 

Vain elämää -kauden parhaimpia biisejä

Jenni Vartiainen – Keinu
Toni Wirtanen – Ratapiha
Jenni Vartiainen – Sydän vähän kallellaan
Kaija Koo – Syypää sun hymyyn
Cheek – Surulapsi
Sanni – Kelpaat kelle vaan
Toni Wirtanen – Fiiliksissä
Jari Sillanpää – Sun kohdalla

Biisejä, joista osa saa hyvälle fiilikselle, osa nostaa ikäviä tunteita pintaan, osa kaivautuu syvälle sisimpään ja osa alkaa muuten vain itkettämään.

Biisejä, jotka herättävät tunteita.
Rakkaudella
Henna
0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *