Väkivaltainen #someäiti

”Hei, olen Henna ja olen someriippuvainen, ilmeisesti myös siis väkivaltainen”

Miten sattuikin. Mulla oli täällä blogin puolella kesken teksti, joka käsittelee mun somen käyttöä. Nyt on hyvä kirjoittaa teksti loppuun.

Nyt puhututtaa Helsingin kaupungin järjestämä kampanja, jonka viesti on: ”Välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa”. Eihän siinä. Onhan se henkistä väkivaltaa, jos et juuri koskaan ole henkisesti läsnä lapsillesi tai muille rakkaillesi, mutta tämä kampanja, sen toteutus… Meni ehkä vähän tunteisiin, ei onneksi paljon, mutta meni kuitenkin. Heti ääni huutaa mun pään sisällä: ”Paskamutsi! Paskamutsi!” ja nauraa räkäsesti päälle.

Kampanjan tarkoitus on herätellä, tämän ymmärrän kyllä, mutta Suomessa edelleen konkreettisesti pahoinpidellään ja raiskataan lapsia ja nyt lanseerataan kampanja, josta syyllistyy vanhemmat, joiden ei välttämättä tarvitsisi syyllistyä, ainakaan niin paljon. Jostain olen lukenut, että he, joiden nimenomaan pitäisi, eivät välttämättä edes tunne syyllisyyttä. Että meneekö tämä kampanja nyt vähän niin kuin ”kuuroille korville”?

On totta, että nykypäivänä älylaitteet ja some ovat monelle iso tai pieni ongelma, eikä pelkästään äideille! Kahvilassa näkee, kun joukko nuoria istuu kahvilla ja kaikki räpläävät vain puhelimiaan tai sitten keskustelu pyörii sen ympärillä, mitä Lissu on juuri snäpännyt. Synttärikahveilla useampi aikuinen istuu nenät kiinni puhelimien näytöissä eivätkä keskustele keskenään. Mitäpä sitä nyt kasvokkain juttelemaan. Kauppakeskuksen leikkipaikalla PirkkoPetterit saavat tehdä mitä huvittaa, kun samaan aikaan syrjemmässä istuva vanhempi on syventyneenä puhelimeensa pidemmän aikaa (p.s. se on ihan fine, jos ne lapsukaiset osaavat käyttäytyä ja olla kunnolla ilman vanhemman jatkuvaa seurantaa. Olet taukosi ansainnut).

Onhan älypuhelin semmonen pakokeinokin. Kun haluaa edes vähäksi aikaa pois just siitä hetkestä, on hyvä uppoutua somen maailmaan. Minäkin pakenen, varsinkin silloin, kun vituttaa. Viime päivinä on vituttanut entistä enemmän räkäisen ja hampaita tekevän melkein taaperon sekä räkäisen ja asiasta kuin asiasta mielensä pahoittavan melkein neljä ween kanssa. Narinaa, itkua ja kiukkua. Ei me äiditkään mitään yli-ihmisiä olla!

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinne somen maailmaan pitäisi uppoutua juuri silloin, kun sun oikeasti pitäisi katsoa sen oman PirkkoPetterin perään, ettei tämä töni ja kiusaa pienempiään siellä leikkipaikalla. Tai silloin kun lasten kanssa liikutaan muun liikenteen seassa, ettei se PirkkoPetteri vaikka juokse auton alle. Tai ravintolassa möyri pöytien alla ja käy pyyhkimässä räkänenäänsä vieruspöydän pöytäliinaan. Lapset tarvitsevat meitä aikuisia ohjaajikseen kodin ulkopuolella.

Mie käytän paljon facebookia ja instagramia. Olen semmonen #someäiti. Kaikki tietävät, miltä meidän VillePetterit näyttävät ja miltä mie näytän missäkin koltussa ja kuinka pitkän lenkin heitän milloinkin tai mitä ruokaa syön (pahoittelut muuten tutuille näistä). Kotiäitiys on ajanut entisestään somen maailmaan, aina on seuraa ja jollain on aina kokemusta asioista. Olen saanut paljon uusia näkökantoja eri asioihin. Ei se nyt ihan hukkaan ole mennyt.

Olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että poikien kanssa ruokaillessa, ulkoillessa tai vaikka kaupoilla pyöriessä en kulje puhelin kourassa. Viestit katson ilman muuta ja voin ottaa kuviakin, mutta muun ajan puhelin pysyy pois käsistä. Kun tavataan ihmisiä ihan kasvokkain, ei sitä aikaa käytetä puhelin kourassa ja somessa pyörien. Silloin keskitytään juttelemaan, ihan oikeasti! Niinku puhumaan, käyttämään ääntä ja sanoja!

Meidänkin päiväkodin portteihin on ilmestynyt laput, joissa on kieltoviiva kännykän päällä, kehoitus lopettaa puhelu ja valmistautua tärkeään kohtaamiseen oman lapsensa kanssa. Mun mielestä surullista, että aikuisia ihmisiä varten joutuu tällaisiä lappuja virittelemään. Vaikka olen someriippuvainen, on mulle itsestäänselvää, että isompaa poikaa viedessä ja hakiessa se puhelin pysyy taskussa! Kävelymatkat päiväkotiin ja päiväkodista kotiin ovat niitä hetkiä, jolloin jutellaan sen lapsen kanssa, ei tuijoteta puhelinta.

Kotona kyllä käytän puhelinta, joskus liikaakin, mutta täällä pojat pärjäävät pieniä hetkiä ilman mun jatkuvaa henkistä läsnäoloa. Koko ajan kuitenkin olen tietoinen siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Kun taas menen poikien huoneen lattialle hengailemaan, jää kuitenkin puhelin eri huoneeseen.

Puhelimella hoidan pankkiasioita, ostan facekirppiksiltä tavaraa (tai myyn), pidän yhteyttä ihmisiin, varailen milloin mitäkin aikoja, luen uutisia ja blogeja, etsin tietoa… Jotkut juoksevat asiat mun on hoidettava suht heti kun muistan tai muuten unohdan.

Liittynee mun ”kolmenkympin kriisiin”, mutta nyt on aika alkaa panostamaan tähän live-elämään, kun sellaista vielä on. On lopetettava itsensä ja lapsiensa jatkuva vertaaminen muihin, siellä somessa. Olen tässä tajunnut, että mie olen ihan liikaa viime vuosien aikana määritellyt itseäni osittain somen kautta ja sitä myötä tullut somesta riippuvaiseksi! Surullista, mutta ongelma tiedostettu. Tästä on suunta vain parempaan.

Vaikka olen someriippuvainen, mulla käsittääkseni on poikiin hyvä kiintymyssuhde eikä meidän isompi poika ole hiljaiseksi tai puhumattomaksi jäänyt, päinvastoin! Pojille jutellaan, luetaan iltasatuja, hymyillään ja ihastellaan temppuja, ollaan vuorovaikutuksessa. Koko ajan ei kuitenkaan pysty eikä jaksa olla 100% läsnä, niin rakkaita kuin he ovatkin.

Jos tämän Helsingin kaupungin kampanjan myötä tunsit piston sydämessäsi, se on ihan ok, mutta ei kannata itseään ruoskia ja vaipua masennukseen. Aina voi tehdä ryhtiliikkeitä ja muuttaa omaa käytöstään.

Älylaitteet ovat toistaiseksi tulleet jäädäkseen ja yhä useammat asiat hoidetaan mobiilisti. Ennen vanhemmat uppoutuivat telkkariin, sanomalehteen, radion kuunteluun… Nykyään vanhemmat viettävät lastensa kanssa enemmän aikaa kuin ennen, suodaan siis ne hengähdystauot siellä arjen temmellyksessä!

Överitapaukset ovat överitapauksia, mutta suurimmalla osalla on joku tolkku tässä hommassa. Kohtuus kaikessa!

0

2 kommenttia artikkeliin ”Väkivaltainen #someäiti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *