Vatsavaivani hävisivät – mitä tapahtui?

Kärsin erinäisistä vatsavaivoista kolmisen kuukautta. Oli kovia kipuja, hirveää turvotusta ja yleisvointi oli muutenkin huonompi. Oli todella epämukava olla. Vaatteet kiristivät, paino nousi. En voinut hyvin. Nyt tilanne on kuitenkin parempi, mutta mitä tässä välissä tapahtui?

Vatsavaivat

Kirjoittelin inhottavista vatsavaivoistani kokonaisen postauksen, koska ne tuntuivat hallitsevan elämääni aikalailla ja vaikuttivat sitä myötä mieleenikin. Tai toisinpäin, koska voin henkisesti huonommin, oireilin myös fyysisesti. Kaikki kun vaikuttaa kaikkeen.

Se hetki, jolloin päätin varata ajan lääkärille

Yritin eräänä maanantaina tehdä aamutoimiani, kun mahaani alkoi jälleen koskea. Yritin pestä hampaita ja meikkailla, mutta vähän väliä istahdin ja kylmä hiki alkoi nousta otsalle. Kävin jo sohvaltakin ottamassa vauhtia ja mietin, etten kyllä töihin kykene tätä menoa.

Siinä kivuissa kärvistellessäni otin puhelimen kauniiseen käteeni ja varasin ajan työterveyslääkärille. Ajan sain heti samalle päivälle. Mielessäni kaikuivat ystävieni ja työkavereideni sanat, että pakkohan ne vatsavaivojen syyt on selvittää, koska ne vaikuttivat jo elämänlaatuun, huonolla tavalla.

Kivut helpottivat ja sain hoidettua aamun kunnialla loppuun. Vein pojat päiväkotiin ja itse menin töihin odottelemaan lääkäriaikaani.

Lääkärille ja verikokeisiin

Lääkäri, jo sellainen vanhempi herrasmies kyseli oireet ja tuntemukset. Mihin koskee, miten usein koskee, olenko huomannut tiettyjen ruoka-aineiden aiheuttavan oireita. Paineltiin vatsaa ja kyseltiin aristaako. Siinä kohtaan pikkuisen, koska vatsa oli edelleen hellä aamun kramppailujen jäljiltä.

Lääkäri laittoi minut verikokeisiin. Tulehdusarvojen, maksan, haiman ym. tsekkaus. Kävin verikokeessa, jonka jälkeen pääsin lähtemään takaisin töihin. Parin päivän päästä lääkäri soitteli tuloksista.

Arvot olivat muuten oikein hyvät, mutta tulehdusarvo oli pikkuisen koholla. Hän laittoi mulle lähetteen ylävatsan ultraan. Kuuluu kuulemma työterveyden piikkiin, joten ilman muuta sitten ultraan. (kuukautta myöhemmin selvisi, ettei tämä ultra kuulunutkaan työterveyden sopimukseen ja sainkin laskun maksettavaksi)

Turvotus
Turvotusta ja siihen liittyviä kipuja oli vielä tammikuun lopulla

 

Gynekologille

Samaan syssyyn varasin itselleni ajan gynekologille. Olin tarkastuksessa käynyt viimeksi keväällä 2015, kun odotin kuopustamme ja kävin varhaisultrassa. Nyt olikin hyvä väli käydä tarkastamassa, ettei oireilut johdu mistään gynekologisesta vaivasta.

Oli ihana mennä samalle gynelle, joka oli siinä tiedoistani lukenut, milloin ja miksi olin viimeksi hänen luonaan käynyt. Totesin nyt sen pienen pavun olevan terve 3-vuotias poika. Totesin samaan hengenvetoon, etten tällä kertaa tullut varhaisultra-asioissa, vaan toivon, ettei siellä ihan oikeasti ole yllärivauvaa :D

Tarkastuksessa selvisi, että kierukka oli edelleen omalla paikallaan, ei näkynyt yllärivauvaa ja mun monirakkulaiset munasarjanikin ovat palautuneet lähes normaaleiksi. Oikea oli jo normaali, vasenkin melkein eli enää mulla ei ole vaivanani monirakkulaisia munasarjoja :) 

Noin muutenkin kaikki oli hyvin. Gyne selitti, että toisinaan kierukan kanssa saattaa munasarjoihin syntyä kystiä, jotka sitten poksahtaessaan aiheuttavat kovaakin kipua. Näin epäilen mulla muutaman kerran tapahtuneenkin ja voin sanoa, että silloin sattuu, kun kysta poksahtaa.

Gynekäynnin jälkeen varasin ajan ylävatsan ultraan. Ajan sain seuraavalle päivälle.

Ylävatsan ultraan

Ultraaja oli todella mukava ja hän selitti koko ajan, mitä tekee ja mitä siellä näkee. Oli ihan mielenkiintoista itselleenkin, koska aiemmat ultrauskokemukseni ovat liittyneet alavatsan ja kohdun alueelle, milloin minkäkin syyn takia.

Ultrassa ei näkynyt mitään ihmeitä. Pieni sakkakertymä sappirakossa. Tästä ultraaja sanoi, että jo sekin voi selittää oireitani. Vaikkei ollut vielä varsinaisia sappikiviä syntynyt, mutta joillain jo se sakka aiheuttaa oireilua. Siinä totesinkin, että jos sakka voi aiheuttaa tuollaisia oireita, miltä se sitten tuntuukaan, kun sakasta muodostuu kiviä. Au.

Takaisin lääkärille

Seuraavana päivänä menin taas lääkärille. Käytiin läpi verikokeiden sekä ultran tulokset. Lääkäri totesi, ettei siellä nyt mitään sen ihmeellisempää ollut.Tulehdusarvot olivat tosiaan olleet hieman koholla eli vatsassa olisi ollut jonkunlainen tulehdus, joka voisi selittää osan oireista.

Tietoihin mulle kirjattiin diagnoosiksi epämääräiset vatsan alueen kivut sekä ärtyvä suoli. Tulehdusarvotkin olivat palautuneet normaaleiksi. Jatkossa mun pitää tarkkailla, aiheuttaako jotkut tietyt ruoka-aineet oireita tai joku muu asia elämässä (ts. stressi. Vinkvink). Lisäksi sain reseptin Litalginiin, jota pitää tarvittaessa ottaa, jos tulee kovia vatsakipuja.

Mitkä olivat fiilikset kaikkien tutkimusten ja käyntien jälkeen?

Olin jotenkin todella turhautunut, että näiden kaikkien käyntien, omien kipujen ja paskan oloni takia en oikein saanut kunnon selitystä, mikä minua ja vatsaani vaivaa. Kunnes sitten sain kommenttia, että parempihan se näin on, ettei löytynyt esimerkiksi mitään vakavaa.

TOTTA. Siinä te kanssakulkijani olitte ihan oikeassa ja itsekin tämän tajusin, kunhan pääsin siitä omasta märehtimisestäni ja turhautumisestani yli.

Onneksi siellä ei ollut mitään vakavaa, jonka takia olisi rampattu lääkärissä ja tutkimuksissa enemmänkin tai että jotain olisi jouduttu operoimaan.

Tai sitten se yllärivauva :D Huh. Se olisi ollut kyllä aikamoinen juttu.

 

Tilanne nyt

Tässä viime viikolla havahduin, etten ole noiden tutkimusten jälkeen oireillut juuri ollenkaan. Pian viimeisen lääkärikäynnin jälkeen perheemme sairastikin vatsataudin, jonka uskon puhdistaneen elimistöni täysin :D

Minuu turvottaa todella harvoin, ei ole vatsakipuja, voin syödä oikeastaan mitä vain. Ainoastaan kaurajauhiksen jätin pois, koska sen syömisen jälkeen sain jonkun verran oireita. 

Vatsataudin seurauksena painoni tippui noin kolme kiloa, joista vain yksi kilo tuli takaisin, kun ruoka alkoi taas maistumaan kunnolla. Vaatteet eivät ahdista päällä eikä ole sellainen jatkuva turvotus, jonka takia istuminenkin olisi hankalaa. Ei tarvitse pukeutua mahdollisimman löysiin paitoihin ja peitellä sitä vauvamahan näköistä kumpua.

Tilanne nyt, ei tarvitse peitellä itseään löysiin paitoihin.

 

Psyykkinen ja fyysinen vointi ovat yhteydessä toisiinsa

Veikkaan, että osasyy vatsaoireiluihini oli talvella koetut pimeämmät ajanjaksot pääkoppani sisällön kanssa sekä stressi ja väsymys. Siinä samaan aikaan kun oli kaikenlaista sekä töissä että vapaa-ajalla. Tuntui, että joka tuutista tippui jotakin koko ajan ja oireeni viittasivat jälleen aika vahvasti masennuksen puolelle.

Ihminen on kuitenkin loppujen lopuksi aika hauras otus ja psyykkinen sekä fyysinen puoli ovat hyvin vahvasti keskenään yhteyksissä. Jos toinen näistä ei toimi kunnolla, alkaa toinenkin oireilemaan. Mulla oli talven aikana vatsavaivojen lisäksi päänsärkyä, kipuja nivelissä sekä selkäoireita.

Mietin, että olen pahemmista vatsaoireista kärsinyt esimerkiksi kolmannella luokalla ollessani. Stressasin koulunkäyntiä (!!) ja kiusaamista. Mulla oli vatsa kipeä lähes joka päivä. Samoihin aikoihin kärsin unettomuudesta (!!). Saatoin valvoa pitkiäkin pätkiä öisin enkä vain saanut unta. Nämä siis silloin, kun olen ollut noin 9-10-vuotias.

Nyt kun tietynlainen stressi on helpottanut, näkyy se olossakin. Olen tottakai myös viilannut hyvinvointiani parempaan suuntaan. Kiinnitän taas enemmän huomiota siihen, mitä ja miten syön. Tähän postaukseen laitoinkin muutamien herkullisten annosten kuvia.

Pyrin hyötyliikkumaan enemmän. Enemmän kävelyä, vähemmän istumista päivän aikana. Alkuiltaisin lähdetään poikien kanssa vielä jonnekin lähistölle kävelemään ja he saavat leikkiä lumikasoissa.

Pyrin välttämään stressaavia asioita niin paljon kuin niitä on mahdollista välttää. Työkuvioiden osalta on hieman helpottanut ja sellainen raskaampi taakka keventynyt hartioilta. Lisää vastuuta ja uusia työtehtäviä, mutta sehän tässä on tarkoituskin :)

Vaikkei mun vatsan osalta ollut isosta ja vakavasta vaivasta kyse, vaikutti kuitenkin ne kaikki erinäiset vatsaoireet ihan jokaiseen päivään ja tavalliseen arkeen.

Sympatiani ja empatiani kaikille heille, jotka isommista ja pahemmista vatsavaivoista kärsivät.

 

Rakkaudella
Henna

 

 

5

2 kommenttia artikkeliin ”Vatsavaivani hävisivät – mitä tapahtui?


  1. Moi,
    Olin itse pitkällä reissulla ja elin elämäni aikaa vuoden verran. Nyt taas takaisin oravanpyöräs, uusi työ, uudet työkaverit, stressiä aiheuttaa ja huomaan myös mahassa vaikutukset. Samoin istumatyö. Pyrin itsekkin vähentämään stressiä koska henkinen olo todellakin vaikutaa niin paljon fyysiseen oloon. Kiitos kirjoituksestasi!


    1. Ihana Jas, kun kävit tekstin lukemassa ja kiitos kommentistasi :)

      Näinhän se on, kaikki vaikuttaa kaikkeen.

      Ihanaa kevään jatkoa sinulle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *